Haluatte varmaan tietää jo puuduttaako ajaminen? Vastaus on ei..joskin samaan hengenvetoon voi todeta, että Saksa on kyllä pitkä maa ja 700-800 kilometrin rykäisy autolla/päivä kyllä saa kropan väsymään, vaikka olisi kyse pelkästä maisemien katselusta. Maisemallisesti matkareitti ei ole ollut kovinkaan antoisa kun olemme tulleet nämä siirtymäreitit autobaanoja pitkin,sillä Saksa oli meille vain ns. Pakollinen kauttakulkumaa.
Autobaana Saksanmaalla
Autobaanasta on pakko hieman avata lisää. Henkilöille, joilla on vähääkään bensaa suonissaan (lukeudun itse näihin), se on unelmapaikka päästellä sen minkä autosta lähtee, mutta voi voi niille, jotka jo kotimaassa eivät uskalla ajaa 100 km/h rajoituksella sallittua nopeutta.
Se tunne kun ajat kolmekaistaista erinomaista tietä ja olet vasemmalla laitimmaisella kaistalla ohittamassa hitaampia autoja ja vauhtia on n. 180 km/h, vilkuilet peileihin ja huomaat, että pieni valopiste kaukana on muutamassa sekunnissa lähestymässä sinua ja vilauttaa valoja. Se on Ferrari! Siirryt nopeasti keskimmäiselle kaistalle antamaan tilaa nopeammalle autolle..se tunne saa ihon kananlihalle, se on se ääni ja tietoisuus siitä, että tehoja löytyy. Muutama sekuntti ja auto on jo pois näköpiiristä. En tiedä mikä tunne oli vahvin, mutta haluaisinpa vielä joskus kokeilla tuollaista menopeliä, tai ainakin istua kerran elämässä sellaisen kyydissä.
Vauhtisokeus iskee aika nopeasti ja 150 km/h vauhti tuntuu mateluvauhdilta. Autoja on ajankohdasta riippumatta paljon ja kokoajan liikkeellä, joten ei voi haaveilla ajelevansa kaikessa rauhassa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, vaan oltava koko ajan kartalla ja läsnä.
Ruuhkat on asia josta en viitsi avautua sen enempää, mutta sen voin todeta, että Suomen ruuhkat ei ole mitään, verrattuna tänne..joten näppäränä ajattelimmekin, että menemme sitten hieman toista reittiä seuraavaan kohteeseemme, mutta heh, täällä taisi olla muutama muukin, joka ajatteli asiasta samoin.
Matkalla tuntemattomaan 