Matkalla tuntemattomaan

Matkareittimme meni Saksasta läpi Sveitsin kohti Ranskan Annecy:ä. Tavoitteena oli päästä kuitenkin Sveitsin puolelle yöpymään. Halusimme jälleen hieman poiketa matkareitistä ja ei muuta kuin tarkkailemaan paikkoja 100 km säteellä sen hetkisestä sijainnista. Valinnaksi osui arvonnassa Luzern. Aika pian kääntyessämme kyseiseen paikkaan alkoi maisemat vaihtua kumpuilevimmiksi. Ajatus vuoristokylästä viehätti.

Sillasta kuuluisa Luzern

Luzern sijaitsee ison järven rannalla Vierwaldstättersee = Lake Lucerne ja sitä reunusti jylhät vuoret.

Luezernin silmiinpistävin ja kaunein näkymä ja maamerkki oli sen puiset sillat Kapellbrücke, jotka ovat peräisin vuodelta 1333. Ne huokuivatkin kunnioitettavaa ikäänsä ja arvokkuuttansa. Aivan loistavaa, että tällaisia kohteita ei ole tuhottu ja pistetty maantasalle, vaan ymmärretty säilyttää ne jälkipolville.

Hotelli valittiin jälleen sijainnin mukaan Alfstadt Hotel Magic Luzern. Hotelli oli sikäläisen hintatason mukaan edullisimmasta päästä, sillä hotellin hinnat liikkuivat pilvissä, eikä ollut järkevää maksaa hotellista pelkän yöpymisen takia useita satoja euroja. Hotelli oli todella siisti ja sopiva tarpeisiimme.

Varusteiden heitto huoneeseen ja samantien katsastamaan paikka. Jotenkin jo heti ensitunnelmat perusteella olin odottanut paikalta enemmän, jotain mahtavaa näkemisen arvoista. Paikassa oli kyllä ihan kivoja rakennuksia, mutta ainoaksi mieleenpainuvaksi jäi nuo sillat.

Illan ruokailu päätettiin tehdä samalla reissulla ja valittiin jotain nopeaa syötävää ja pizza tuli valinnan kohteeksi. Saimme listan ja sitä katseltuamme totesimme, että tulee varmaan syötyä elämänsä kalliimmat pizzat. Hintataso näytti olevan liki tuplat muihin Euroopan maihin ja totesimmekin, että Sveitsi haluaa tällä valikoida ”asiakkaansa” ja tavalliset tossuntallaajat eivät kauan Sveitsissä viihdy, näin kävi myös kohdallamme. Ei se, että perus pizza maksaa reilusti yli kaksikymmentä euroa ole ongelma, jos saa sitten ihan oikeasti kunnolliset pizzat, eikä valmispohjalle tehdyt. Voin sanoa, että Kolunkylän pizzeriasta saa taatusti parempia pizzoja ja sopu hintaan. Kyllähän niillä nälkä lähti, mutta ei mikään suuri erityinen makuelämys ollut. Kuten muutamana edellisenäkin iltana, ruokailu meni suoniin ja houkutteli hotelliin peittojen alle.

Kummallista kyllä, herään täällä reissussa melkein joka aamu ennen kuutta ja olen pirteä kuin peipponen, joten turha yrittää pitkittää unta sen enempää. Ei muuta kuin ylös ja puuhastelemaan jotain.

Aamiainen ei kuulunut hotellin hintaan ja kävimme kurkkaamassa hotellin tarjonnan. Muistikuvissa oli vielä Goslarin hotellin tarjooma ja tunnelma. Hotellin 19 euron/hlö aamiainen ei niillä antamilla houkuttanut, joten päädyimme edellisenä iltana hankkimiimme täytettyihin sämpylöihin ja raikkaaseen tuoremehuun. Hotellin aamiaisen hinta tuntui kiskonnalta ja naurettiin, että tähänkö nyt on tultu, että aletaan pihtaamaan ruuasta, mutta totesimme yhteen ääneen, että jossain on raja.

Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä samantien liikkeelle. Navigaattorin reittivalinnoista estettiin moottoritiet ja se toi juuri sellaisen maisemareitin, jota olimme kaivanneet.

Kapusimme vuorten korkeuksiin ja parhaimmillaan oltiin liki 1500 metrin korkeudella. Kaunista, todella kaunista ja korkeita paikkoja. Näin vihreää ja vehreän näköistä paikkaa on vaikea hakea. Alppikylät vuoronsa jälkeen jäivät taaksemme ja ihmettelyn kohteena oli se, miten lehmät pysyvät niillä rinteillä ja millä ihmeen pelillä heinät saadaan talteen niin jyrkiltä rinteiltä. Tuntui täysin mahdottomalta se ajatus, että lähtisin jollain traktorilla kapuamaan sellaista rinnettä, mutta ilmeisesti se täkäläisistä onnistuu.

Näin korkeanpaikan kammoiselle matka oli siedätyshoitoa melkein alusta loppuun. Matka kesti muutaman pysähdyksen taktiikalla yli viisi tuntia, joka oli aika paljon enemmän kuin olimme arvioineet. Selvisimme hengissä ja ilman kommelluksia, vaikkakin vatsalihakset oli jännityksestä edelleenkin krampissa.

Saavuimme Ranskaan Annecy:yn ihanassa auringonpaisteessa.