Matkalla tuntemattomaan

Saavuimme Alba:an illallla ja olimme sopineet AirBnb:n vuokraisännän kanssa tapaamisen klo 18. Vuokraisäntä ei itse päässyt paikalle, vaan vastassa meitä oli vanhempi Italialais rouva (vuokraisännän äiti). Hän ei puhunut lainkaan englantia, mutta ymmärsimme kuitenkin kohtuu hyvin toisiamme ja saimme muodollisuudet hoidettua. Asunto oli pieni kattohuoneisto, jossa oli oma terassi kattojen yllä. Jälleen kerran totesimme asumuksen olevan sitä, mitä olimme kuvista ja palautteista nähneet. On ollut hieno huomata, että meidän valinnat ovat osuneet erittäin hyvin sijainnin suhteen ja kaikki mitä olemme halunneet nähdä on ollut ihan käden ulottuvilla.

Miksi valitsemme Alban, johtui oikeastaan siitä, että olimme ajatelleet käydä kurkistamassa Jyrki Sukulan viinitilan, jonne olimmekin varanneet ajan teasting:iin jo aiemmin sähköpostin välityksellä.

Ilma oli Albassa todella lämmin +29C, joten pikaisen suihkun jälkeen taas katselemaan Alban iltaa. Taaskaan emme olleet kovin paljon ottaneet paikasta ennakkoon selvää ja annoimme itsellemme vapauden mennä sinne minne nokka näyttää ns. Tunteella.

Löysimme kivan istahtamispaikan vanhan kaupungin piazzan reunalta aivan asumuksen kulmalta ja siemailimme siinä aperatiivit ennen illallista. Aurinko paistoi vielä lämpimästi ja olo oli todella rentoutunut ja hyvä fiilis valtasi ihanan italialaisen puheensorinan myötä..tuntui, että nyt olemme perillä ja aiemmat paikat olivat vain siirtymistä tänne. En tiedä miksi, mutta tunnen oloni hyvin kotoisaksi ja on hieno huomata, miten ystävällisiä ihmiset ovat täällä ja ottavat ”muukalaisen” hyvin vastaan.

Pieni tsekkaus kylän kauppatarjonnasta ja löysin pientä kivaa keittiötarviketta uuteen kotiimme.

Illallispaikka päätettiin ottaa piazzan reunalta läheltä majapaikkaa ja se osoittautui meidän makuumme jälleen todella hyvältä valinnalta, jonka jälkeen olimmekin jälleen vaaka-asento valmiita. Halusimme olla aamulla ajoissa liikkeellä, että ehdimme tutustua kaupunkiin paremmin.

Toinen päivä Alba:ssa ja visiitti Sukulan viinitilalla

Aamu avautui auringon paisteeseen. Hieman takkuisen yön jälkeen (johtuen sängystä) joutui tekemään jonkinlaisia voimisteluliikkeitä, jotta sai itsensä taas liikkeelle. Pientä aamupalaa mutteripannu kahvin kera ja kaupungille.

Meillä oli teasting klo 15.30 ja matkaa Albasta Sukulan tilalle oli kartan mukaan n. 12 km. Pientä kirjeenvaihtoa vuokraisännän kanssa siitä, mistä voisi saada taksin, jolla pääsisimme perille, sillä ajattelimme, että omalla autolla viinimaisteluun ei välttämättä ollut hyvä ajatus. Taksien hinnat oli taivaissa ja päätimme käyttää julkisia eli bussilla perille.

Joten meille jäi hieman vähemmän aikaa pyöriä kaupungissa. Kaupungissa olikin jokin markkinatapahtuma ja torikauppiaita oli kaikki kujat täynnä, joka toi oman piristeensä katukuvaan. Emme varsinaisesti hakeneet mitään nähtävyyksiä kaupungista, vaan seikkailimme ristiin rastiin ihmisten joukossa, välillä poiketen syömään tai juomaan jotain välipalaa ja maistellen italialaisten tilatuottajien tuotteita.

Bussimme lähti klo 14 ja Google Maps auttaa löytämään linja-auto aseman. Ei tullut taaskaan varattua liikaa aikaa ja joutui lennosta opettelemaan Italian bussilipun hankinnan automaatista suoraan Italian kielellä. Kolmesta vaihtoehdosta hyvällä arvauksella osuimme saamaan oikean lipun. Sitten juoksujalkaa etsimään mistä bussimme lähtisi. Ei mitään kylttejä ja ei muuta kuin kysymään ja näyttämään kartan kanssa minne olemme matkalla. Taas jouduimme toteamaan, että ei kysyvä tieltä eksy ja hetken kuluttua istuimme bussissa leppoisasti.

Google Maps on muuten loistava väline, sillä se kertoo julkisten kulkuneuvojen aikataulut ja kertoo pysäkille pääsyn kartan avulla. Samalla välineellä sitten seurasimme matkantekoa, jotta osaamme hypätä oikealla pysäkillä pois. Bussikuski olisi jättänyt meidät jo aiemmin pois, mutta pieni neuvottelu yhden SX avustamana (joka tulkkasi minua bussikuskille englannista Italiaksi) pääsimme haluttuun määränpäähän.

Azienda Agricola Sukula

Oli todella lämmin ja varmuudella päälle +30. Olimme hieman etuajassa, mutta hyvä niin, sillä itse päämäärä piti vielä hakea. Google Maps kertoi paikan suurinpiirtein ja sitten vaan sitä kohti. Ensin osuimme väärään paikkaan eli naapuritilalle, josta omistaja ohjasi meidät hyvin ystävällisesti oikeaan suuntaan. Hän oli Sukulan tilan naapuri Paolo ja on myös viininviljelijä ja hänellä on myös Agriturismo majoitusta tarjolla, vinkkinä myös niille, jotka ajattelevat ehkä käydä samaisessa paikassa.

Siinä tarpoessamme helteessä, tuli mieleen se, että kuinka tärkeää on vesi tuollaisessa paahteessa, tai lähinnä sen puuttuminen.

Paikka ei ollut enää kaukana ja niinpä sitten löysimme oikean paikan ja tupsahdimme pihaan, noin puolituntista ennen määräaikaa. Tämä tietty hieman nolotti, sillä olihan tämä heidän kotinsa ja tuli hieman vaivaantunut olo, mutta Jyrki ja Riikka ottivat kuitenkin meidät vastaan ja saimme nauttia upeista näkymistä ja heidän vieraanvaraisuudestaan. Paikasta on todella kaunis näkymä ja sitä kyllä kelpaa katsella.

Odottelimme hetken vielä muita osallistujia pienryhmästä ja sitten pääsimme aloittamaan varsinaisen esittelyn. Muut osallistujat olivat myös suomalaisia ”naapuripitäjästä” Turengista.

Jyrki kertoi tilan historiasta ja siitä kuinka paikka tuli hankittua.

”Pitää vain uskaltaa ja uskoa itseensä, jos haluaa jotain muutosta elämäänsä. Joten on vain tartuttava hetkeen, sillä muutoin ei välttämättä uusia mahdollisuuksia enää tule tarjolle.”

Näin se on, viisaita sanoja, joita itsekin on monesti miettinyt, mutta vielä se oikea tilaisuus ei ole tullut, vai onko se mennyt jo ohi?

Saimme lyhyen oppimäärän ja selostuksen pääpiirteissään viinitilan hoitamisesta ja sen vaatimasta työstä ja työmäärästä. Eipä ole tullut koskaan ajateltua, että viinitilojen köynnökset voivat olla satoja vuosia vanhoja tai että taimet on rekisteröityjä ja että kun taimen vaihtaa on siitä ilmoitettava. Tai että tietylle rypälelajille on annettu niin tarkat määritykset, missä sitä voi viljellä, korkeudesta ja ilmansuunnasta lukien, jotta se täyttää tarvittavat laatukriteerit. Oli hieno kuunnella Jyrkin asiantuntevaa kerrontaa ja oli selkeästi havaittavissa, että sitä tietoa ei voi kertoa, ellei ole itse ollut sitä tekemässä ihan fyysisesti. Viininviljely ei ole selkeästikään hätäisen henkilön hommaa, vaan on sijoitus isältä pojalle ja pojan pojalle tai tytölle.

Sukulan perheessä viini tai sen viljely näyttelee aika suurta osaa elämisestä, sillä Riikka on toimitusjohtajana suurella viinitilalla ja varmuudella tietää mistä puhutaan, kun puhutaan viineistä.

Saimme nauttia Sukulan tilan tuotoksista ja istahtaa toviksi vielä kuuntelemaan Jyrkin leppoisaa kerrontaa.

Tottakai kun siellä oltiin, haluttiin hankkia myös ”matkamuistoja”. Mutta, mehän olimme siis bussilla ja ajatus viinapullojen raahaamisesta siinä helteessä ei houkutellut, niinpä Jyrki ketteränä kauppamiehenä teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä ja lupasi heittää meidät takaisin Alban keskustaan, jos otamme koko laatikollisen viiniä. Noh, se nyt oli vähintä mitä oltiin ajateltukin, joten kauppoihin päästiin ja myös näppärästi takaisin majapaikkaamme.

Pääsimme takaisin majapaikkaamme ja saimme ”lastin” turvallisesti perille. Sitten hieman iltaruokailua lähi piazzalla ja nautiskelua illan lämmöstä ja tunnelmasta.

Aamulla suuntana on Garda, josta ei ole vielä varattu majapaikkaa, mutta luotamme siihen, että sellainen löytyy ja mennään taas tunteella.