Materan huonosti nukutun yön jälkeen olo ei ollut mitä parhain. Minä joka olen luonteeltani se huolehtijatyyppi, niin en osaa sitä piirrettä pistää takavasemmalle vaikka kuinka lomastakin olisikin kyse. No, mikä huoletti?
Minua huoletti siirtyminen vieraaseen maahan ja ensikädessä varaamamme lauttamatka, josta oli hyvin epämääräiset ohjeet olemassa. Se ei helpottanut oloani lainkaan, että tiedossa oli myös yöpyminen kansipaikoilla, kun hyttejä netin ilmoituksen mukaan ei ollut enää saatavilla..Noh, onneksi olimme varautuneet siihenkin, että tarvittaessa yö voidaan viettää vaikka autossa ja mukana oli makuupussit (onneksemme niitä ei oltu vielä tämän matkan aikana tarvittu).
Kaikki varmaan tietää, miten asiat kasvavat ja muuttavat muotoaan yön tunteina, jos alat niitä miettimään. Pienetkin asiat tuntuvat ylipääsemättömiltä.
Olin yön tunteina kaivanut tietoa eri keskustelupalstoilta, siitä mikä on ylipäätään tarkka osoite, josta lautta lähtee ja toinen asia, missä Check-In tehtäisiin. Sadattelin mielessäni, että miksi en ollut ottanut asiaa aiemmin jo selvitykseen. Mutta olinhan jo ottanut, mutta en saanut yhtiötä vastaamaan puheluihin, viesteihin, josta olin varannut lauttamatkan. Yhtiö oli Direct Ferries ja lukemani perusteella se on maailman suurimpia lauttamatkan välittäjäyhtiöitä, joten kummastelin sen palveluasennetta. Puhelimella soitettaessa tuli automaatti vastaus ”Emme valitettavasti ole tavoitettavissa olosuhteiden takia”..siis mitä? Kai tuollainen viesti pistää ajattelemaan vaikka mitä. Tuli mieleeni jopa se että koko sivusto oli jokin huijari sivusto.
Olimme kuitenkin hyvin ajoissa liikkeellä ja olihan meillä nyt jonkinlainen mielikuva siitä, miltä alueelta lautta lähtee. Joten ajatus hieman rauhoitti olotilaani. Ajomatka ei ollut kovinkaan pitkä Materasta Bariin, mutta kesken matkan jonkun kyläpahasen kohdalla rakas Navigaattorimme sekosi tietöiden ansiosta.
Minä kartturina..väsyneenä..ei hyvä yhdistelmä, mutta kahdesta vaihtoehdosta ehkä se parempi, kuitenkin istua apukuskin paikalla.
Olimme matkat tehneet aina siten, että oli kaksi navigaatiota päällä, jos toinen menee sekaisin. No siitähän se soppa syntyi..kun navigaattorit huusivat yhteen ääneen eri ohjeita..ja minä siinä kolmantena. Voin vain kuvitella tunnelman kuskin paikalla (näin jälkeenpäin). Muutama väärä sana (minun mielestäni) kuskin paikalta ja se sai apukuskin kiihtymään nollasta-sataan ennätysajassa. Menetimme malttimme ja sadattelut sinkoili ja tunnelma oli autossa hyvin tiivis, kädet ja suu kävi kuin kiivaassa Italialais keskustelussa. Kiersimme saman paikan varmaan viiteen kertaan, aina osuen samaan paikkaan, josta emme päässeet etenemään. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme kiertämään ongelmapaikan ja matka jatkui.
Tämä ”komplikaatio” johti n. Puolen tunnin mittaiseen hiljaiseloon, jolloin autossa oli hiiren hiljaista, jopa Navigaattori kunnioitti hiljaisuutta. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta oikeastaan koko matkan aikana, kun tuli eripuraa matkaamisesta. Onneksi olemme molemmat ”tuli ja leimaus” -tyyppejä ja pieni hiljaisuus auttoi analysoimaan tilanteen ja voimme hetken kuluttua nauraa koko jutulle.
Saavuimme Bariin ja suuntasimme suoraan satama-alueelle, josta lautan oli määrä lähteä. Lautan lähtöaika oli n. Klo 20. Ja olimme jo ennen puoltapäivää satama-alueella. Pienen hapuilun jälkeen löysimme vähän sen näköisen paikan, jossa saattaisi olla hakemamme Check-In. Pieniä hurraahuutoja..sillä osuimme heti oikeaan paikkaan ja vieläpä niin, että saimme tsekattua itsemme lautalle ja extrana se, että saimme myös hankittua itsellemme hytin! Saimme myös ohjeet mistä lautalle päästään menemään. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että miksi tätä kaikkea ei oltu voitu kirjoittaa ohjeeseen lauttayhtiön sivuille. Sillä luulen, etten ole ainoa, joka on joskus samaa ihmetellyt.
Nyt kun olimme hyvissä ajoissa perillä aikaa jäi myös kurkistaa miltä Bari näytti ja kuluttaa aikaa ennen lautalle pääsyä.
Päivä oli jälleen todella lämmin ja aurinkoinen ja mikäs sen mukavampi, kuin kierrellä jälleen uudessa paikassa päämäärättömästi. Bari näytti aika rauhalliselta paikalta, jossa oli kohtuu paljon saksalaisturisti ryhmiä. Saattoi olla, että jokin risteilyalus oli rantautunut satamaan ja turistit olivat sieltä kotoisin. Ehdittiin siinä ottamaan pienet totkutkin.
Lauttamatka Jardrolinjalla Montenegron Bar:iin
Olimme n. Klo 18. Satamassa ja se ei ollut yhtään liian aikaisin, sillä jonomuodostelma alkoi muodostua paikkaan, jonne autot kerättiin. Kiitimme luojaamme, että olimme tulleet tänne ylipäätään ajoissa ja säälimme niitä, jotka nyt tuolla jossain hakivat osoitetta tai tätä paikkaa ylipäätään. Satama-alue oli valtava..useita kilometrejä pitkä ja erehtymisen mahdollisuus paikasta oli todella suuri.
Kiemurtelimme autoletkassa kohti lauttaa ja päädyimme tullitarkastukseen. Pari edelläajavaa autoa käännytettiin takaisin..taas alkoi ylävatsassa korventaa. Mitä, miksi, sillä autot olivat EU-kilpien alla..miten meidän kävisi. Hyvin tiukan näköiset virkamiehet katsastavat auton sisältä ja ulkoa ja paperimme. Helpotus, saimme luvan jatkaa.. muutama satametriä eteenpäin ja sama juttu, toinen tarkastus..ja se meni jo helpommin ja nopeammin. Olimme sitä mieltä että Suomen passit auttoivat asiaa. Vielä yksi tarkastus ja sen jälkeen pääsimme ajamaan lautalle.
Autot ajettiin todella tiiviisti lauttaan ja apukuskit häädettiin autoista, koska ei sieltä enää olisi kyllä mahtunutkaan tulemaan toista kautta ulos. Nyt oli auto paikoillaan ja hakemaan hytin avain laivan infosta.
Tunnelma oli vähän kuin Ruotsin laivalla, joskin se tunne oli kuin olisimme siirtyneet 80-luvulle. Mutta homma hoitui ja löysimme hytin. Emme olleet odottaneetkaan mitään luxus-hyttiä, mutta vähän ehkä jotain parempaa. Mutta olimme todella tyytyväisiä, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut se kansipaikka ja siihen verrattuna tämä oli varmasti luxusta ja se että, meillä oli jopa oma WC ja suihku, joita ei ollut kaikissa hyteissä. Tärkeintä oli tässä vaiheessa se, että sängyt näyttivät puhtaalta ja meillä oli oma turvallinen paikka, jonne pääsimme nukkumaan. Laukku hyttiin ja syömään varaamaamme illallista.
Meille oli luvassa neljän ruokalajin illallinen ja nälkä kieltämättä kyllä hieman kurni suonissa. Meitä oli vastassa ainakin viisi henkilökunnan jäsentä ja paikka ammotti tyhjyyttään. Ajattelimme, että olimme vain ajoissa liikkeellä ja hyvä näin, ettei tarvinnut ruokia pitkään odotella.
Ajattelimme juhlistaa tilannetta pullollisella hyvää punaviiniä, sillä olihan meillä tulossa neljän ruokalajiakin ja näin saisimme myös päivän onnistumiset juhlittua.
Sitten saapui ruokamme:
1. Ruokalaji. Lihalientä jossa uiskenteli kymmenkunta rakettispakettia + yksi eksynyt herne. Tämän näkeminen sai meidät nauramaan ihan valtoimenaan, eikä siitä meinannut tulla loppua. Ei se, ettenkö olisi nälässäni arvostanut ruokaa, vaan se, kun näin toisen osapuolen ilmeen kun ruoka laskettiin eteemme. Pieni kurkistus sivuille, olimmeko piilokamerassa ja tämä oli jokin huono vitsi.
2. Ruokalaji. Spagetti jollain ruskehtavan-kellertävällä kastikkeella, jonka voimakas haju muistutti liian paljon oksennusta..ja se ruokalaji oli siinä..en voinut koskea edes siihen. Onneksi pöydässä oli punaviiniä ja leipää..kyllä se nälkä lähtee niilläkin, lohdutin itseäni.
3. Ruokalaji. Hyvin ohueksi hakattu possun (tai ainakin niin ajattelin) pihvi, noin 10×10 cm ja muutama ranskalainen ja kipollisen salaatinlehtiä.
4. Ruokalaji. Kakkupala
Valitettavasti kuvia en kehdannut ottaa sen meidän nauruun repeämisen jälkeen, sillä meidät olisi varmaan heitetty paatilta kalanruuaksi.
Tämä kokonaisuus maksoi euroissa 59€/hlö (ennakkotilauksella)! Jos olisimme tuon tienneet olisimme käyneet hakemassa kaupasta ruokaa ja mutustelleet ne hytissä. Mietimme, jos tämä oli nyt tulevan maamme perusruokaa, niin tulee laihdutuskuuri automaattisesti.
Ruokailun jälkeen pieni kierros ulkona lautan kannella ja sitten olimmekin valmiita yöpuulle.
Sinne jäi Italia ❤️ Arrivederci Italia!
En ole mielestäni normaalisti mikään jännittäjätyyppi, mutta jostain syystä jopa nukkumaan meno jännitti. Lauttamatka kesti 11 tuntia. Pysyykö lautta pinnalla, millainen merenkäynti jne,jne. Mutta lautan hentoinen tärinä ilmeisesti tuuditti uneen ja olin varmaan nukahtanut kesken lauseen ja nukuimme kuin tukit, seuraava havainto olikin kellon soiminen ja se tiesi sitä, että olimme lähestymässä Montenegroa!
Aamiaiselle (josta en jaksa edes kirjoittaa enempää) ja sitten katselemaan laivan kannelle, miltä tuleva maamme näyttäisi.
Lämmin tuulenhenki ja nouseva aurinko otti meidät vastaan lempeästi..ja näin saavuimme Montenegron Bar:n satamaan.
Matkalla tuntemattomaan 