Matkalla tuntemattomaan

Gardajärvi oli yksi niistä paikoista, johon olimme suunnitelleet jo alusta lähtien menevämme ja viivähtävän hetken. Matka Albasta kesti reilun kolme tuntia ja siinä ajellessamme pohdimme, minne suunnalle Gardasta menemme, sillä sitä ei oltu edes päätetty.

Garda on ollut minulle jo pitkään sellainen paikka, jonne olen halunnut matkustaa, mutta ihan tietoisesti en ole halunnut lukea siitä paljoakaan ennakkoon vaan halusin kokea ja tuntea sen fiiliksen ihan itse.

Ensimmäisen vilahduksen näkeminen järvestä piirtyi verkkokalvoille kun lähestymme Gardaa, siellä se oli kuvan kaunis ”pikku” järvi. Kun laskeuduimme lähemmäksi järveä oli mielikuva ”pikku” järvestä muuttanut muotoaan, sehän on ihan meren kokoinen ja että sitä ympäröi siis useita kaupunkeja! Ei sillä, että se olisi murentanut mielikuvaani kokonaisuudesta, mutta jos olisin vähän enemmän lukenut ennakkoon, en tuntisi itseäni niin tyhmäksi omien ajatuksieni kanssa.

Päädyimme pieneen kaupunkiin Gargnano:oon haistelemaan vähän ilmaa ja kurkistamaan millainen paikka se oli.

Matkalla olimme sopineet, että valitsemme yhden paikan ja sieltä sitten teemme retkiä (ilman autoa) ympäri järveä.

Ihastuimme heti Gargnanoon ja päätimme jäädä sinne. Sitten vielä yksi pieni muodollisuus, eli asumus. Katselimme ensin hieman tarjontaa netistä ja sitten päädyimme siihen, että menemme suoraan kyselemään hotelleista onko tilaa, sillä netin antamat vaihtoehdot eivät oikein miellyttäneet ja olivat aikalailla syrjässä.

Sitten vain ihan sataman tuntumaan ja hotellin respaan. Ensimmäinen vaihtoehto oli pienen pieni hotelli ja sieltä löytyi tilaa, joskin huone oli koirankoppiin verrattava, joten päätimme jatkaa etsimistä. Muutama kymmenen metriä eteenpäin ja sieltä löytyi todella ystävällinen hotellinomistajan rouva, joka kertoi, että huoneita olisi vapaana ja voisimme käydä kurkistamassa. Hän oli käynyt joskus Suomessa Rovaniemellä ja ylisti suomalaista maisemaa ja suomalaisia, joskaan kylmyyteen ei kuulema pysty mitenkään tottumaan. Onpa hieno tunne liikkua maailmalla kun meistä on tällaiset mielikuvat, joten toivottavasti jätämme jälkeemme vähintään yhtä hyvän fiiliksen täällä ollessamme.

Huone oli tilava ja aivan kiinni järvessä. Näkymät olivat todella hyvät. Hotelli tarjosi myös paikoitustilat autolle, joten päätöstä ei ollut vaikea tehdä. Kun kerroimme, että jäisimme neljäksi yöksi, hotelli rouva jäi miettimään ja arvelimme, että joudumme sittenkin vaihtamaan kesken siellä olon paikkaa. Mutta yllätys yllätys, hän pahoitteli sitä, että ei voi tarjota samaa huonetta, vaan ”joutuisimme” kahden yön jälkeen siirtymään toiseen huoneeseen, joka oli huomattavasti suurempi kuin edellinen. Tämähän toki passasi meille ja niin oli majoitushuoli pois.

Tähän välirepliikkinä se, että jos joku tekee samanlaisen tripin kuin me, niin älkää stressatko majoittumisesta liikaa ennakkoon, kyllä majoitus aina löytyy, jos ei ole liian suuret kriteerit majoituksen suhteen. Meille yhteisten matkojen aikana majapaikan sijainnista on noussut yksi tärkeimmistä kriteereistä. Ei näkymä tai tähtiluokitukset vaan sijainti ja hyvä fiilis, sillä aika harvoin siellä hotellissa vietetään aikaa 24/7.

Minua alkuun hieman stressisi majapaikan selkeä puuttuminen, mutta tämän matkan aikana olen yrittänyt opetella yhden murehtimisen -taktiikkaa eli turha on murehtia ennakkoon tai jälkeen vaan juuri silloin kun/jos sille on tarvetta.

Laivoilla Gardaa ristiin rastiin – etelä- ja pohjoispäähän

Se mikä kannattaa ottaa huomioon laivoilla matkatessaan järvellä on se, että vain nopeat saavat paikat tai ainakin järven pohjoispäässä sijaitsevaan Riva:an. Koska nuo laivat jotka sukkuloivat eri kaupunkien välillä, keräävät väen mukaansa eri satamista ja paatti saattaa olla täynnä ja ennakkoon et voi ostaa paikkaa, koska ei tiedetä, että onko laiva täynnä vai ei. Ongelmanratkaisun ammattilaisena toki aloin samantien miettiä, millä tuon voisi ratkaista, mutta eihän sitä voinut mistään tietää, missä ihmiset milloinkin olivat ja mihin paattiin he halusivat hypätä, eikä kiintiöitä tietty voinut jättää jotain tiettyä paikkaa varten, joten jätin sen märehtimisen siihen.

Ensimmäinen yritys Riva:aan menosta siis tyssäsi ja muutimme suunnitelman lennosta, eli jos ei päästä pohjoiseen, niin mennään sitten etelään ja siellä Sirmione:en.

Siinä samalla teimme havainnon lippumyyjältä, että he pitivät epävirallista jonotuslistaa ”jos kuitenkin olisi tilaa paikoista” ja niin päätimme, että tulemme seuraavana aamuna niin paljon aikaisin, että olemme ensimmäisten joukossa tekemään varauksen jonotuslistaan. Tikettimyymälä avaantui n. 20 minuuttia ennen laivojen saapumista ja olimmekin sitten seuraavana aamuna paikalle siten, että pääsimme jonotuslistan kakkoseksi. Oli muuten melkein käsirysyä siinä, kun minä pidin puoliani saksalaiseläkeläisporukan keskellä jonotuspaikoista, mutta päästiin kuin päästiinkin laivaan ja pohjoiseen Riva:an.

Sirmione

Kataramaani matka kesti n. 1,5 tuntia, muutaman pysähdyksen taktiikalla. Tuli jälleen todettua, että on se aika valtavan suuri tämä järvi ja vesi näyttää niin kristallin kirkkaalta.

Oli todella kuuma ilma ja päädyimmekin heti saapumisen jälkeen lounaalle sataman tuntumaan ja siemailemaan viilentävää juomaa. Aikaa meillä oli kuluttaa siellä 4-5 tuntia ennen takaisin palauutamme. Myös pieni etsintä vaatekaupoissa, josta voisi löytää kevyempiä vaatteita, sillä olin jotenkin ajatellut, että täällä on lämpötilat 20 asteen paikkeilla ja varustus oli pakattuna sen mukaisesti. Onneksi jotain helpotusta löytyi haasteeseen, joskin se ei ollut helppoa, sillä täällä on jo syksyn ja talven varusteet kaupoissa.

Päämäärätöntä tallustelua ja katselua ympäri kaupunkia ja siinä se aika sitten kulahtikin. Mitään erityisen suurta nähtävyyttä en pongannut, murra ihan viihtyisä paikka.

Riva ja Malcesine

Riva:sta tulee mieleen kauniit puiset lakkapintaiset veneet, joissa jyllää isot moottorit. Yllätykseksi emme nähneet yhtään Riva -venettä koko Rivassa olo aikana. Olihan paikka kaunis, mutta päätimme sitten lähteä jo aiottua aikaisemmin ja hypätä paattiin, joka meni Malcesine, jossa Riva:an mennessämme näimme kivan näköisen linnoituksen.

Mukavan näköistä paikkaa ja jälleen sielu ja silmä lepäsi maisemia katsellessa.

Gargnano

Tämä pienen pieni kaupunki osoittautui todella loistavaksi valinnaksi meille. Se oli rauhallinen ja oli oiva majapaikka sukkuloida järvellä ristiin rastiin.

Hotelli oli hyvä ja rauhallinen ja löysimme täältä muutaman todella hyvän ruokapaikan, jälleen aivan käden ulottuvilta sattumalta. Paikalliset olivat todella ystävällisiä ja voisin kuvitella, että täällä pääsisi aika nopeasti juttuun, jos viettäisi vähän enemmän aikaa. Oli jotenkin mukavan kotoinen olo.

Viimeisenä iltana päädyimme todella ihanaan ravintolaan Trattoria San Martiono:on, jonne yritimme päästä jo edellisenä iltana, nyt olin sen verran viisastunut joten soitin ennakkoon varauksen illalliselle. Sekä mikä teki paikasta hieman erikoisen oli se, että se oli käytännössä tunneli, jonka toisesta päästä oli näkymä Gardalle ja johon oli katettu pöydät ja saatu valaistuksella paikka todella romanttiseksi.

Ruoka oli ensiluokkaista ja tuumailimme, että se oli tähän mennessä paras illallinen matkamme aikana. Tunnelma oli loistava ja voin todella lämpimästi suositella jos tänne joskus eksytte. Ilmeisesti meistäkin asiakkaina tykättiin, sillä ravintolan henkilökunta kävi kättelemässä meidät poislähtiessä..vastaavaa ei ole tapahtunut kuin Tampereella kerran Tiiliholvissa, jossa tarjoilija halasi meitä lähtiessämme.

Jo totuttuun tapaan, ruokailun jälkeen pieni kierros kaupungilla ja hotelliin ja lepäämään, sillä seuraavana päivänä matka jälleen jatkui ja varsinaista määränpäätä ei oltu vielä päätetty, mutta auton nokka oli kohti etelä Italiaa ja katsotaan sitten, mihin saakka viitsimme ajella. Olimme hyvin aikataulussa (jota oli alustavasti tapani mukaan suunniteltu taulukkomuotoon).

Aamulla pientä matkaevään tankkausta ja pullo paikallista Limonshelloa ja matka jälleen jatkui.