Aamiaisen jälkeen aloimmekin olla lähellä Montenegroa. Saavuimme Montenegro:n Bar:n satamaan klo 8.00 aamulla. Ihana aurinko ja tyyni sää toivotti meidät tervetulleiksi uuteen maahan.
Siitä oli tarkoitus mennä suoraan Kotor:iin, josta oli varattu seuraava majoitus. Kotor:ssa oli tarkoitus yöpyä kolme yötä. Löysimme Kotor:n majoituksen Booking:n kautta keskeltä vanhaa kaupunkia.
Reissunamejakin on vielä jäljellä, jotka sai tässä tapauksessa hieman antaa energiaa varhaiseen aamuun.
Montenegron maisemat olivat jylhät ja ajomatka Bar:sta Kotoriin oli vain kuutisenkymmentä kilometriä ja se oli onneksi lyhyt pyrähdys, ettei päivä mennyt kokonaan ajamiseen.
Jylhiin maisemiin alkoi jo pikkuhiljaa tottua, eikä enää ”pikku kukkulat” tuntuneet kovinkaan ihmeellisiltä. Löysimme majapaikkaamme helposti ja vastassa oli todella ystävällinen vuokraisäntäpari, joka kertoi vuolaasti kaupungin nähtävyyksistä ja parhaista ruokapaikoista, jossa kannattaa poiketa.
Auto sille varattuun parkkipaikkaan ja tavaroiden halaaminen majapaikkaa. Huoh.. tällä välillä oli satamaan rantautunut valtava risteilyalus joka peitti koko näkymän Kotorinlahteen ja kaikki matkustajat oli myös rantautunut kaupunkiin. Yritä siinä sitten puikkelehtia matkalaukkujen ja kapsäkkien kanssa jonomuodostelmassa.
Muutamien hikipisaroiden jälkeen pääsimme majapaikkaan, joka osoittautui jälleen todella mukavaksi ja kodikkaaksi asumukseksi. Vuokraisäntämme oli jättänyt meille viinipullon tervetuliaiseksi, huomaavaista.
Nyt kun olimme muutaman päivän paikallamme, oli kiva vähän purkaa matkatavaroita matkalaukuista ja antaa niidenkin hengittää. Mietin samalla, että miltä minusta on tuntunut viettää matkalaukkuelämää ja vastasin mielessäni itselleni, että se alkaa sujua jo kohtuu rutiinilla ja tavarat ovat löytäneet vakiopaikat ja tavarat jopa säilyi järjestyksessä laukuissa. Joskin tein ison karsinnan matkalaukkuun ja poistin suurimman osan paksummista vaatteista, jota olin varannut matkaan, sillä niille ei ollut täällä todellakaan tarvetta tässä helteessä.
Joten edelleen aurinko siis helli meitä, lämmintä oli liki 30 astetta.
Nyt vietettiin siis kolmen viikon lomani viimeisiä päiviä ennen työhön paluuta. Voin sanoa, että lomaan on mahtunut kyllä todella, todella paljon ja olo on rentoutunut.
Turistimäärä tuolla vanhassa kaupungissa oli kyllä todella päätähuimaava ja kauhistelinkin ajatusta siitä, mitä se oli sitten kovimman sesongin aikana. Myös se ihmetytti, että miten tuo jättiläismäinen risteilyalus on ylipäätään päässyt lahteen tai ehkä enemmän se, miten se pääsi lahdesta pois. Sen valtava keula tuntui työntyvän koko kaupunkiin. Tulikin siinä sitten heti todettua, että tämä paikka on ”piloilla” meidän turistien paljouden takia ja jos ymmärsin oikein, on tämä vasta jokin aika sitten pompannut suosituksi turistikohteeksi, joten tilanne ei varmaan siitä ainakaan parannu.
Ilolla kuitenkin huomasimme, että ennen auringonlaskua tuo valtava alus nosti ankkurinsa ja kaupunki tyhjentyi ja siellä saattoi jopa hengittää ja voisi sanoa, että siellä oli jopa rauhallista.
Yhdellä aukiolla keskellä vanhaa kaupunkia soitettiin viulua ja siihen oli ihana istahtaa iltaruokailemaan. Tilasimme pizzan puoliksi, sillä piti alkaa suhteuttamaan omaa tarvettaan näihin ateriakokoihin, sillä harmitti, että annoksista jäi aina yli puolet syömättä. Täytyi todeta, että olipa todella loistava pizza vai oliko tuo viulun tuoma tunnelma mausteena, kun maistui niin loistavalle.
Ajoissa jälleen nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus kavuta kaupunkia ympäröivälle kukkulalle ja sinne piti lähteä ennen kuin aurinko olisi kovinkaan korkealla, sillä rinteille varmuudella paistuisi tällä helteellä.
Aamulla varhain läksimme sitten katselemaan maisemia yläilmoista ja kapusimme portaat ylös.
Kavutessamme ylös, kuulimme iloksemme myös tuttua puheensorinaa ja tuntui jotenkin ihanalta kuulla jonkun puhuvan Suomea, kun sitä ei ole liiemmälti kuullut muiden puhumana kuin meidän matkalaisten.
Kiipeäminen kannatti ehdottomasti ja oli hyvää vastapainoa autossa istumiselle. Suosittelen lämpimästi tekemään tämän hyvin varhain aamulla, sillä lämpötila tuolla ylhäällä oli kyllä aikas kuuma, kun tuulikaan ei henkäillyt mistään suunnalta. Aikaa tuonne kapuamiseen meni reilu tunti, joten sinne ei kannata lähteä kiireellä menemään, toki jos sen haluaa ottaa urheilun kannalta, niin tulee hyvä porrastreeni siinä samalla. Kanssakulkijoita oli myös aika runsaasti ja portaat oli aika vaatimattomat, joten aikaa ja hyvät kengät kannattaa varata tähän reissuun.
Seuraavana päivänä sitten kävimme pienellä Kotor:n risteilyllä ja pääsimme katselemaan paikkaa vesistöltä päin ja tutustumaan muihin lähialueen paikkohin. Palatessamme takaisin, oli jälleen uusi risteilyalus tuonut vieraansa satamaan.
Me emme tutustuneet Montenegron muihin kohteisiin, sillä täällä oli jo sen verran katseltavaa ja ihmeteltävää, ettemme nähneet tarpeelliseksi laukata kaikkia kohteita läpi, sillä edelleenkin haluamme aistia paikan ja hengittää sen ilmapiiriä ja eksyä ilman määränpäätä.
Montenegrosta jäi ihan hyvät fibat, lukuunottamatta vanhankaupungin ihmistulvaa risteilijöiden saapumisen jälkeen. Ei kylläkään miään halvin paikka, mutta todellakin näkemisen arvoinen.
Täältä sitten suuntaamme Kroatiaan, jossa aloitin ensimmäisen etätyöviikkoni.
Matkalla tuntemattomaan 