Lähdettyämme Grotte di Frasassi:sta halusimme jatkaa matkaamme hieman pienempiä teitä etelään päin. Kello lähtiessämme oli jo 16.00 paikkeilla ja meillä ei ollut yösijaa.
Haaveenamme oli löytää jostakin kivasta kukkulakaupungista idyllinen majapaikka ja aloimme katselemaan kumpuilevien maisemien harjanteita, löytyisikö jotain sen tapaista. Kyllä, löysimme mielenkiintoisen näköisen paikan Camerino – Maceratan maakunnasta. Siinä ajellessamme kukkulaa kohden, selailin paikan majoituspaikkoja ja löysimme sopivan. Varaussivuston mukaan siellä näytti olevan tilaa, joten päätimme, että menemme katsomaan paikan ja otamme huoneen, mikäli paikka miellyttää.
Yhä lähemmäksi saapuessamme paikka näytti mielenkiintoisemmalta ja sitä ympäröi kivannäköiset muurit..Mutta, kun pääsimme riittävän lähelle muureja, meitä vastassa oli armeija ja tie oli suljettu. Siinä vähän aikaa ihmeteltyämme, päätimme kysäistä miten pääsisimme kylään. Vastaus tuli Italiaksi selittäen, josta ei saatu sanaakaan selvää. Sitten joku osasi sanoa, että ”kaupunki on kiinni”. Siis mitä? Kaupunki on kiinni, no miksi? Muutaman kysymyksen jälkeen sotilaat selkeästi yrittivät löytää sanoja ja seuraava sana oli ”Dangerous” ja ei lisää selityksiä.
Päätimme kuitenkin sitkeästi tsekata tilanteen vielä kaupungin toiselta laidalta ja siellä sama juttu, kaupunkiin sisään johtavat tiet olivat sotilaiden toimesta suljettuja ja ihmisiä ei näkynyt missään. Jotain siis oli sattunut, mutta mitä? Huomasimme, että toisenpään kaupungin talojen ikkunat olivat kauttaaltaan rikkoutuneita ja seinät olivat murtuneet ja niitä oli tuettu. Lasinsirpaleita oli kaikkialla. Terrori-isku..vai mitä, mitä? Pieni pelon tunne hiipi ajatuksiin ja halu päästä pois.
Siinä ajellessamme huomasimme, että saimme seuraksemme ”poliisisaattueen”, joka ilmiselvästi tsekkasi, että poistuimme kaupungista. Aloimme kiltisti kiemurrella alas kukkulalta, samalla hakien lähistöltä majapaikkoja ja bongasimme kivan näköisen hotelli Villa Fornari:n. Tarkistus vapaista huoneista ja huoneita löytyi. Vielä huoneen tsekkaus ja päätimme jäädä sinne.
Lyhyesti yritin kysellä, mitä kaupungissa oli tapahtunut ja sain hieman vaivautuneen vastauksen maanjäristyksestä. Eikä siitä sen enempää, sillä selkeästi siitä ei jostain syystä haluttu puhua ääneen.
Heti hotellihuoneeseen päästyämme aloin etsiä tietoa paikasta ja kyllä, siellä oli pari päivää sitten järissyt pariin otteeseen kohtuu voimakkaasti. Siten että kaupunki on vaarassa sortua ja sieltä oli evakuoitu väki pois. Noh, se selitti, miksi emme päässeet haluamaamme hotelliin ja hyvä niin.
Kello oli jo paljon ja edellisessä paikassa ruokailun jälkeen vatsa oli vielä niin täynnä, jotta päätimme vaan mennä nukkumaan ja jatkaa matkaa aikaisin aamulla.
Ajatus jäi kuitenkin päähän kytemään ja tuli jälleen selvitettyä itselleen tiedot toimintatavoista maanjäristyksen sattuessa ja samalla ilmoitus myös ”kotijoukoille”, missä matkaamme juuri sillä hetkellä. Olimme siis oikeastaan niillä pahimmilla maanjäristysalueilla parhaillaan, jossa järisee ilmeisesti hyvinkin usein.
Suuri myötätunto tuli paikallisia ihmisiä kohtaan. Sillä ihmiset, jotka ovat asuneet näillä seuduilla joutuvat pelkäämään luonnon voimista jatkuvasti ja menettävät satoja vuosia suvulla olleet kotinsa pahimmassa tapauksessa. Siinä samalla lukiessani asiasta kerrottiin myös Rooman ikivanhojen rakennelmien olevan vaarassa sortua jatkuvan järjestelyn takia ja Colosseum oli yksi niistä kohteista.
Joten näillä seuduilla liikkuessanne, muistakaa tsekata toimintaohjeet maanjäristyksen sattuessa, pahimman varalta. Ei siis hysteerisesti peläten, mutta järkevästi huomioiden.
Muistan kun vuosi sitten Roomassa ollessamme kävimme samaisen asian läpi ja sovimme jopa kohtaamispaikan, jos jotain sattuisi ja tiemme jostain syystä eroaisi. Tsekkasin hätäpoistumistien ja metrimäärän ikkunasta ja laskin mielessäni kuinka monta lakanaa pitäisi sitoa, että se riittäisi alas saakka. Mietin, uskaltaisinko mennä alas lakanaa pitkin, jos tilanne tulisi vastaan ja päädyin, että kyllä, jos pakko olisi. Tällaiset ajatukset voivat tuntua joistakin vähän hulluilta, mutta ne ovat osa minua ja historiaani, jossa olen ollut mukana pelastustoimen toiminnassa ja olen se ns. ”Turvallisuus vastaava” meidän perheessä.
Yö sujui ongelmitta ja ilman järistyksiä. Aamiaisen jälkeen heti liikkeelle, sillä päätimme ajaa seuraavaksi suoraan eteläisimpään kohteeseemme ilman ”välilaskuja”.
Matkalla tuntemattomaan 