Matkalla tuntemattomaan

Kurvailimme keski-Italiasta kantapäähän yhtämittaa ja kilometrejä tuli vähän reilut 500 km. Tiet olivat kerrassaan loistavat ja keskinopeus olikin reippaasti yli satasen. Tuo matka meni vilahduksessa ja mietimmekin, että tähän oikeasti alkaa tottua, sillä yksi 500 kilometriä ei tuntunut enää missään.

Otimme lennosta asunnon kyseisestä paikasta Booking.com:n kautta, sen jälkeen kun olimme ajaneet paikan keskustaan ja nähneet huoneiston sijainnin. Jälleen kerran sijainti oli loistava. Asunto oli kahdessa kerroksessa ja oli huoneisto omalla sisäänkäynnillä ja vuokraisäntä asui itse yläkerrassa (ei siis ollut hotelli). En ollut aiemmin pistänyt merkille, että Booking:n kautta saa myös samantyyppisiä asuinsijoja kuin AirBnb:n kautta, eli siten että vuokraajana on yksityinen hlö. Niissä on aina oma jännityksensä, mistä avaimen saa noutaa ja millä kielellä puhutaan. Nytkin vuokraisäntä huuteli parvekkeelta ja huiskutteli, kun huomasi meikäläisen pyörivän kadulla ja yrittäen etsiä oikeata luukkua. Kovin ystävällisen tuntuinen hymyilevä hlö oli jälleen vastassa ja juttu luisti.

Matkatavarat jälleen sisään ja tutustumaan paikkaan. Vuokraisäntä oli jälleen todella ystävällinen ja kertoi parhaimmat paikat ja nähtävyydet lähistöllä. Harmitteli vähän, että viivymme vain yhden yön. Se mikä oli kiva todeta, myös naapurit otti meidät vastaan iloisesti tervehtien ja jälleen olimme tulleet ns. ”Kotiin”.

Sää on myös suosinut meitä erityisen hyvin ja lämpötila oli jälleen lähellä + 30 C ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Pieni vilvoittava suihku ja katselemaan, mitä tällä paikalla on annettavaa.

Matkalla tänne tullessamme havainnoimme, että maisemat muuttuivat aika radikaalisti tasaisen mitään sanomattomiksi, tai ainakin siltä se näytti, kun autobaanaa ajaa tuhatta ja sataa.

Nyt oltiin meren rannalla ja ensimmäiset silmäykset kaupungin pääkadulla oli jopa hieman epätodellisen valkoiset. Koko paikka loisti valoisuuttaan ja valkoisuuttaan. Kaikkialla oli todella puhdasta ja ei roskan roskaa missään. Täytyy todeta, että olen aina pitänyt Suomea todella siistinä (siis roskista) paikkana, mutta nyt joudun toteamaan toisin. Meillä Suomessa on todella paljon likaisempaa kuit näissä paikoissa, jossa olemme kiertäneet. Ei purukumeja liimaantuneina katukivetyksiin tai omiin kengänpohjiin, puhumattakaan tupakantumpeista. Näytti siltä kun kaikki siellä olisivat samassa veneessä ja jos huomasi roskan noukki sen ylös, myös turistit.

Kuten jo aiemmissa kertomuksissa totesin, me emme ole innostuneet kiertelemään (ainakaan vielä) museoissa tai sellaisissa sisällä olevissa paikoissa, vaan ”haistelemme” paikan henkeä ja katselemme kauniita rakennuksia ja sitä mikä eteen sattuu, ei nenä kiinni kartassa vaan pikkuisen eksymällä paikasta A paikkaan B.

Näin ollen kulutamme päivän tsillaillen ja istahdellen, milloin hieman ruokailemaan ja milloin syömään viilentävää jäätelöä ja taisi siinä muutama vilvoittava juoma mennä.

Illalla asunnolle palattuamme päätimme jäädä vielä toiseksi päiväksi tänne, sillä paikka näytti kivalta ja mielenkiintoiselta. Jatkoaika sopi vuokraisännälle ja sovittiin yhdestä lisäpäivästä. Selkeästi yhden päivän yöpymiset alkavat hieman nikertää, ainakin pitkän ajomatkan jälkeen, mutta onneksi meillä on aikataulussa hieman liikkumavaraa.

Hyvin nukutun yön jälkeen merenrantakahvilaan aamiaiselle ja katselemaan paikkoja aamutuimaan. Edellisenä päivänä todettu siivousvimma paikallisten osalta tuli todistettua, kun aamutuimaan liikkeen omistajat olivat kontusillaan pesemässä oman osuutensa kadusta, siitä hohtavan valkoisesta kadusta. Ilmankos täällä oli niin puhdasta.

Sitten katsomaan kuvatuinta kohdetta täällä eli uimarantaa. No olihan se aikamoinen onkalo tai syvänne/laguuni ja ihmisiä täynnä aurinkoa ottamassa ja uimassa.

Meri näytti kristallinkirkkaalta, epätodellisen siniseltä, jota en saanut valjastettua kameraan. Hiekkarannasta ei voinut puhua, sillä ranta oli kuin meikäläisen kukkapurkin koristekivistä tehty. Noh, ei ainakaan hiekkaa ollut varpaanvälit täynnä. Uiminen ei houkuttanut, eikä tullut bikineitäkään laitettua päälle, joten istuskelimme korkealla katsellen ihmisten uiskentelua ja nautimme auringon ihanasta paisteesta.

Samalla huomasimme laguunin reunalla kummallisen telineen ja uteliaisuus heräsi. Pikku googletus ja tieto löytyi. Siellä järjestettiin seuraavana viikonloppuna uimahyppyjen maailmanmestaruuskisat.

Hyppykorkeus oli kyllä päätähuimaava, minua ei olisi saanut menemään sinne hyppylaudalle mistään hinnasta, saatikka siitä sitten vielä hypätä, oli se sen verran korkealla. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä hyppyjä luonnonveteen noista korkeuksista.

Edellisenä iltana olimme tavoitelleet pääsevämme mielenkiintoisen näköiseen ravintolaan, mutta koko ravintola oli varattu, joten nyt sitte päätimme olla ajoissa liikkeellä ja kävimme varaamassa paikat illalliselle. Paikka näytti aika fiksulta ja tottakai naisena ensimmäisenä tuli mieleen, että mitäs laitan päälle illalla? Illalliskretongit oli jätetty kotiin tai ainakaan minun mielestä ei ollut juuri sellaista, oikeanlaista päällepantavaa, juuri nyt tuohon hetkeen. Ei sit muuta kuin mekkokauppaan ja yllätys, yllätys kyllähän sieltä sellainen löytyi, joskin myös kengät lähti samaisesta kaupasta mukaan.

Ruokapaikka oli todella hyvä ja kivasti sisustettu. Päätimme syödä paikan suositteleman illallis menun. Harmitti hieman, kun olin jättänyt kameran asunnolle. Jokatapauksessa, suosittelen lämpimästi tätä paikkaa, jos täällä käytte. Siinä se ilta vierähti kivasti pitkään ja hartaasti ruokaillessa.

On se jännä, kuinka mieltymykset muuttuu. Muutamia vuosia sitten oltiin baareissa riekkumassa ja nyt saa suurimman nautinnon hyvästä ruuasta, joskin molemmat vaatii sen hyvän seuran, jota nyt ainakin oli saatavilla.

Ajoissa nukkumaan ja uuteen päivään heräten. Aurinko paistaa ja mieli on virkeä. Oli tullut jälleen aika vaihtaa maisemaa ja auton nokka kohti Materaa.