Hoi An jäi taakse ja matkamme jatkuu nyt lentäen DaNang:sta Phu Quoc:lle ja lennättäjänä toimii Jetstar -lentoyhtiö. Lennot olimme varanneet jo aiemmin varmistaaksemme sen, että pääsemme siirtymään haluamamme päivänä paikasta A paikkaa B. Sisäiset lennot täällä on muuten aikas edullisia ja sopivat aikatauluihin. Lento sujui kuin meno Tampereella – Helsinkiin junalla. Lento tapahtui JetStar:n koneella, joka taas vastasi RyanAir:ia, joskin vielä vähän kehnommassa kunnossa ainakin sisältä päin.
Majoitusta ei oltu varattu aiemmin, joten olimme niitä nyt katselleet kun saavuimme tänne Vietnamiin. Hintahaitari oli melkoinen 10 – 900e välillä/yö, joten voi kuvitella että on todella vaikeaa arvioida näiden majoitusten tasoa, ennenkuin ne näkee livenä.
Kriteereeinä meillä oli hotellin suhteen se, että sen pitää sijaita sellaisella paikalla, josta on helppo liikkua joka puolelle ja näkee muitakin ihmisiä. Toinen kriteeri oli se, että hotellin tuli sijaita rannalla ja mielellään sellainen oma bungalov, jossa voisi istuskella ulkosalla ja katsella auringonlaskuja. Kolmas kriteeri oli se, että hotelli ei saisi olla liian fiini, vaan siellä pitäisi olla rento meininki, jossa voi mennä aamiaiselle siten ettei tarvitse pönöttää hienosti pukeutuneena.
Nämä kriteerit täyttävä majapaikka löytyi, mutta kas, kas web-sivustojen kautta ei enää tilaa löytynyt, joten ei muuta kuin laittelemaan sitten sähköpostia hotellille ja tiedustelemaan, josko heillä olisi vielä vapaita huoneita ja olihan heillä. Tosin ongelmaksi meinasi päätyä se, kun meidän olisi pitänyt maksaa huone ennakkoon jollekin Vietnamilaisella pankkitilille, johon emme suostuneet ja melkoisella anelulla ja romaanilla sähköpostitse saimme heidät pitämään huoneen varauksen meille. Luvattiin jopa tulla noutamaan kentältä ja näin oli, meitä oli vastassa lupausten mukaan hotellin kuljettaja ja näin helposti ja ketterästi pääsimme turvallisesti hotellille, jossa meidät otettiin iloisesti vastaan ja toivoteltiin tervetulleeksi.
Matkalla tuntemattomaan 