Matkalla tuntemattomaan

Mitä gaala olisi ilman tanssiesityksiä, taikurishow:ta ja muotinäytöstä, ei mitään. Muotinäytökseen osallistuivat koko hotellin henkilökunta ja oli aivain loistava esitys, jossa puvut oli loihdittu egologisesti muovipusseista koristellen. Aivan loistavaa heittäytymistä ja paras oli ehdottomasti hotellin mykkä rantapoika, joka sai hulvattomat apblodit esityksestään.

Hotellia varatessa edellytettiin, että täytyy ostaa liput Uudenvuoden gaalaan ja ruokailuun, jotka olivat hinnaltaan n. 25e. Sen osalta täytyy todeta, että hotelli oli laittanut parastaan ja oli todella onnistunut juttu, niin ruan kuin ohjelmankin osalta. Tottakai täkäläiseen tapaan myös järjestettiin arpajaiset, jossa voittajina olivat kaikki huoneet ja palkintoonkin oli satsattu ja herkkupaketti jäi tuosta arvonnasta meillekin jaettavaksi.

Joillekin jo tutuksi tullut tapani, harjoitella uusi tanssi paikallisten kanssa piti tottakai kokeilla, jonka sujumisesta voi olla jälleen montaa mieltä, mutta jos haluaa saada kokemuksia, niin niitä täytyy uskaltaa kerätä. Ainakin hauskaa oli sekä minulla, että ehkä varmaan myös katsojilla (lapsilleni tiedoksi, että en ollut yksin esityksessä). Bonuksena tuosta minut vedettiin lavalle mukaan toiseen esitykseen, kai olin osoittanut suurta rohkeutta lähtiessäni vapaaehtoisena edelliseen tanssiin mukaan ja jälleen sai nauraa ja iloita näiden ihanien paikallisten ihmisten kanssa ja saatiin kyllä todella hienot aplodit myös.

Sitten alkoi kello lähetyä puoltayötä ja yllätys! Ei ainoatakaan rakettia tai pauketta missään, vaan isoja nuotioita sytytettiin rannoille, kuten meillä Ventsialaisten aikaan, joka toisaalta oli ihan hieno ja erilainen juttu. Tuolla uusivuosi vietetään Kiinalaisen ajanlaskun mukaan, joka osui tänä vuonna tammikuun loppupuolelle.

Vietnamilainen ruoka ja juoma

Vietnamilaista katukeittiötä ja ruokaa mainostettiin meille ennakkoon erittäin hyväksi. Mutta minun täytyy nyt kyllä valitettavasti todeta, että tämä ei kolahtanut minuun tai kumpaankaan meistä. Vaikkakin olen avoin maistelemaan kaikkea, niin täällä se, miten ruokahuolto pelasi, sai minut ja matkakumppanin hieman voimaan huonosti, silleen ajatuksen tasolla ja sitä kautta varmasti moni makuelämys jäi nauttimatta.

Toki Markkina-alue piti myös käydä kokemassa, mutta kaiken sen epämääräisyyden ja sotkuisuuden ja hajujen takia, ruokahalu oli poissa. Tuota ei edesauttanut myöskään se, että siellä missä ruokaa nautittiin oli käymälät samoissa tiloissa ja parhaimpana esimerkkinä vedenpäällä olevissa ravintoloissa kalat nostettiin ja kasvatettiin juuri siinä, minne kaikki vessavedet laskettiin ja täytyy todeta, että ruokailun jälkeen oli hieman etova olo, kun tuon kaiken tajusi.

Katseltiin yhtenä päivänä reissussa ollessamme lihankuljetusta ja se herätti jonkin sortin hilpeyttä. Mopon perään oli viritty teline, jossa lihat roikkuivat vapaana ilman mitään suojaa, puhumattakaan viilennyksestä. Todettiin vain, että kylmäketju ei katkennut missään vaiheessa, kun sitä ei ollut. Lämmintä tuohon päivän aikaan oli n. +31C.

Mutta tottakai siellä oli hyviä ruokapaikkoja ja emme nälässä eläneet, mutta vältimme tai yritimme välttää vähänkin epämääräisemmät paikat ja vältyttiin varmaan sen ansiosta myös vatsaongelmilta. Joskin olimme jo valmistautuneet asiaan ja olimme popsineet maitohappobakteereja jo n. Kuukauden ennen reissua. Yhtenä päivänä eksytiin sitten paikkaan, jossa sai itse valmistaa ruokansa grillaten, joka oli ihan mukava kokemus.

Hauskaa oli myös se, että ulkona sijaitsevat istuimet olivat aina hyvin matalia ja istuimet sellaisia mini puutarhatuoleja vähän kuin lapsille tarkoitettuja.

Suurimman kiitoksen sai hedelmät, joita sitten syötiinkin oikein urakalla ja kassikaupalla. Ison kassillisen hedelmiä sai n. eurolla, hedelmiä, joista yksi hedelmä olisi maksanut tuon euron meillä kotimaassa. Ehdottomia suosikkejamme oli mango ja niiiiin ihana passion hedelmä. Nämä olivatkin aina repussamme mukana retkillämme ja niitä oli kiva nauttia välipalana. Minulla tietty mukana aina monitoimi Lethermam, jolla helppo työstää hedelmiä syöntikuntoon. Joten näitä suosittelen lämpimästi syömään rohkeasti, sillä ne ovat niin paljon parempia siellä kuin kotona Suomessa.

Tottakai juomapuoleen tuli tutustuttua päivittäin, eniten toki meni ihan puhdasta vettä, joka oli mielestäni täällä kovinkin edullista. Ruokajuomaksi usein ainakin päivisin tuli valittua olut ja meidän ehdoton suosikki oli Tiger Beer. Tämä paikka olisi kaljottelijan paratiisi, sillä hinnalla olut ei ollut kyllä pilattu, sillä halvimmillaan olut kaupasta ostettuna oli n. 20 sentin luokkaa euroissa. Yllätyksekseni kaupan hyllyltä löytyi myös siideriä, joka sekään ei ollut hinnalla pilattu.

Paikalliseen viiniin SIM:iin tuli tutustuttua vain retkellä, jolloin vierailimme yhdellä viinitilalla ja pääsimme tutustumaan tämän viinin saloihin. Mausta tuli mieleen rusinaviini tai portviini ja ”rypäleet” joita käytettiin muistutti enemmän pensasmustikkaa ulkonäöltään.

Muutoin sitten elettiin tuontiviinin turvin, jota ei kuitenkaan tullut tullut linkittyvät kovin usein, sillä pullo hyvää viiniä oli aika arvokas tai mitä mieltä olette, kun pullo maksoi 2 500 000? Heh, toki paikallista valuuttaa, mutta sanoisin että melko kallista jos viinipullo maksoi siis liki 100€\pullo. Toki varmasti viinejä olisi ollut edullisempiakin, mutta silloin kun sitä halusi nauttia halusi varmistaa saavansa hyvää sellaista.