Nyt kun ollaan juntturassa täällä Suomen niemellä ja vaikka kaukokaipuu kaihertaa rinta-alaa, niin loma ei ole loma ellei vaihda hieman maisemaa, sillä itseni ja toisen osapuolen tuntien, löydämme toisemme kehittelemässä itsellemme jotain mielenkiintoista ”pientä” projektia ja hetken kuluttua huomaamme, että siitä kehittyikin aika iso homma, joten sovimme että parin viikon loma, on loma myös kesämökiltä. Ensimmäinen viikko oli tarkoitus pyöriä Tampereella ja lähimaastossa ja toinen viikko jossain vähän kauempana, joten mietintämyssy päähän ja bongailemaan paikkoja, joissa ainakaan toinen ei meistä ole käynyt. Edellinen reissu suuntasi länteen, joten ajattelimme lähteä koluamaan paikkoja vastakkaiselta suunnalta eli idästä.
Viikko 1
Ensimmäinen lomaviikko tässä jaksossa pyörittiin lähimaastossa ja saimme kuitattua muutaman ”käydään siellä” -paikan. Maanantai oli lepopäivä.
Asuntomessut
Tähän sopiva ajankohta löytyi hieman epävakaan ilman päivänä ja voin todeta, että näin oli moni muukin ajatellut. Täytyy sanoa että jäi asuntomessu katselmus aika lyhyeksi, sillä ei ollut mitään mieltä jonottaa tuntitolkulla niihin kohteisiin, joita sieltä olisi ollut kiva nähdä. Joten tyydyimme kiertelemään kohteita, joissa pienempi ruuhka. Kokonaisuus niiden osalta kyllä vaikutti minun silmiini ala-arvoiselta ja osassa taloista oli taidenäyttely. Itse asuntomessualue oli kaunis järvirantamaisema, mutta muutoin messut oli suuri pettymys.
Näsijärven risteily – Höyrylaiva Tarjanteella
Keskiviikkona oli jälleen lepopäivä ja torstai aamusta läksimme höyrylaiva Tarjanteen risteilylle Virroilta – Tampereelle. Tämä laiva todellakin oli aito höyrylaiva ja on kuljettanut matkustajiaan jo vuosisadan alusta lähtien. Sisätilat henki vanhaa klamouria ja oli hieno huomata, että kaikkea ei oltu modistettu nykymalliin vaan oli säästetty sitä vanhaa tyyliä. Joskin visuaaliseen silmääni pisti jotkut korjaukset, jotka olisi voinut tehdä vanhaa kunnioittaen hieman nätimmin. Matka kesti kokonaisen työpäivän eli 8 tuntia ja siinä rauhallisen matkailun lomassa ehdimme lounastamaan ja nauttimaan muutaman lasillisen viiniä ja toki katseselemaan maisemia. Toki Mustalahden satamaan päästyämme, piti poiketa kotiinmenomatkalla muutamassa paikassa sammuttamassa janoa ja nälkää.
Valkeakosken kesäteatteri – Ismo Leikola
Perjantaina saimmekin sitten käydä nauramassa vatsamme kipeiksi Valkeakosken kesäteatterissa Ismo Leikolan johdattamana. Täytyy sanoa, että olisipa hieno nähdä toisen pään sisälle, millaisia ajatuksia hänenlaisella persoonalla ihan oikeasti päässä liikkuu. Sen verran nopeaa ajatuksen kulkua ja nokkeluutta kehittää tarinaa, että joutuu välillä nauramaan itselleen, kun hiffaa varsinaisen tarkoituksen vasta hetken päästä. Valkeakosken kesäteatteri oli uusi tuttavuus ja ihan kiva teatteri tuntui olevan.
Kurun markkinat ja ystävien kanssa illan vietto
Lauantaina olikin sitten kutsu ystävien mökille Kuruun, jossa tuli poikettua sitten Kurun markkinoilla ja sillä samalla reissulla poikettiin paikallis -baarissa syömässä todella hyvät siivet. Siitä sitten tallusteltiin saunomaan ja paljuilemaan pikku tikkakisailun jatkeeksi.
Sunnuntaina puuhastelua mökillä ja seuraavan viikon suunnittelua, lepäilyä ja pakkaamista, sillä seuraavalla viikolla lähdemme vähän kauemmaksi kiertelemään.
Viikko 2 – Tampere – Savo ja Etelä-Karjala
Maanantaina saimme pitkästä aikaa ystävämme Ruotsista visiitille ja olipa ihana nähdä heitä useamman vuoden jälkeen. Ilta meni vaihtaessa kuulumisia hyvä ruan ja juoman saattelemana. Siinä samalla tuli ihasteltua kotikaupunkimme loistokkuutta..ja oltiin ihan turistina omassa kotikaupungissa. Voi kumpa tämä pahuksen k:lla alkava dilema päättyisi pian, että päästäisiin vastavisiitille Ruotsiin, sillä juttua olis kyllä riittänyt useamman illan verran.
Kerimäki – Savonlinna
Tiistaina sitten suuntima kohti Savonlinnaa ja tarkemmin Kerimäelle.
Kerimäki itsessään on jo hieman ennestään tuttu, kun kävimme edellisen kerran kyseisessä paikassa. Tuolloin tuli vierailtua paikkakunnan hienossa puukirkossa, joka on muistini mukaan Suomen vanhin ja suurin puukirkko.
Saavuimme ystäviemme kotiin illansuussa ihanassa illan auringon paisteessa. Vasta täällä tajuaa sen, kuinka erilaista on olla oikeasti kaukana jostain kaupungin hälinästä ja sen tuottamasta valo- ja äänisaasteesta. Tätä kuvailemaaan sopisi mainiosti laulu ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen onkaan hän, joka maalla saa vain asustaa..”
Ollaan siis Savossa josta tuli niin kotoinen olo kaiken sen ihanan vieraanvaraisuuden osalta, mitä isäntäperheemme meille tarjosi. Leppoisan yhteisen illanvieton jälkeen uni maistui näissä hienoissa maisemissa todella hyvin.
Olemme onnekkaita, sillä saimme tuntea vieraanvaraisuutta jopa niin, että saimme paikallisen matkaoppaan meitä kierrättämään ja esittelemään Savonlinnan nähtävyyksiä. Vaikka olenkin kotoisin Pohjois-Karjalasta, ei Savonlinna ole tullut itselleni kovin tutuksi aiemmin ja edellisestä käynnistäni siellä on melkoisesti aikaa, kun silloin olin ehkä 17- vuotias, enkä nyt lähde edes laskemaan sitä, miten kauan siitä on aikaa, vaan totean, että huh, menevätpä vuodet ja vuosikymmenet todella nopeasti.
Ensimmäiseksi hyppäsimme risteilypaattiin, jossa kiersimme koko kaupungin katsellen ja ihastellen sitä vedeltä päin. Onpa todella hienoa, että meillä täällä Suomessa on säilytetty näitä sisävesilaivoja ja niistä on pidetty huolta. Täällä niitä sai ihastella laivasatamassa, jotka olivat toinen toistaan komeammassa kunnossa.
Tämän jälkeen lyhyt kierros torilla ja sieltä tarttui mukaan uusi ateljee valmistama kesähattu, korvaamaan edellisen loman aikana kadottamaani hattua.
Sitten nälkä alkoi kurnia suonissa ja suuntasimme Sokos Hotel:n ravintolaan, joka sijaitsi siinä torin kulmalla ja josta oli todella hulppeat näkymät satamaan. Ruuaksi tilasimme paikan pravuurin eli paistettuja muikkuja ja perunoita. Nyt kyllä täytyy myöntää, että en varsinaisesti ola mikään muikkujen suursyöjä/ystävä, mutta tämän jälkeen olen, sillä ruoka oli aivan taivaallista ja valkoviini kyytipoikana täydensi makuelämystä. Vatsat kylläisenä saatoimme jatkaa kierrostamme eteenpäin.
Seuraavana kohteenamme ole Jukka Rintalan näyttely niin torin laidalla kuin museollakin. Saimme hyvän tietokattauksen myös hänen puolisoltaan tonttujen elämästä ja niiden historiasta. Nuo näyttelyt olivat kyllä upeita joista toistaan upeammat pukuluomukset oli asetettu hienosti esille taulujen rinnalle.
Yksi hänen tekemistään taululuomuksista ”Palava rakkaus” puhutteli meitä, joka sopisi kuin nenä päähän meidän eteiskäytävään toistaen jo siellä olevien punaisten lintujen sanomaa. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka molemmat, puolisoni ja minä samaanaikaan näimme tuon taulun ja siihen ei tarvittu sanoja, pelkkä nyökkäys ja tiesimme, että tämä se on. Mieleemme tuli noiden punaisten lintujen tarina ja päätimme, että tämän kanssa ei toimita samoin, vaan otetaan se heti mukaan, jotta ei tarvitse seuraavalla viikolla palata sitä hakemaan, kuten noiden punaisten lintujen osalta kävi.
Tämän jälkeen poikkesimme sitten vielä kahvilla vanhalla koululla ja söimme kalleimmat korvapuustit ikinä. Kahvila oli ns. Keskellä ei mitään, vanha koulurakennus, joka oli kunnostettu viimeisen päälle ja jossa sijaitsi Muotikuun myymälä. Toivottavasti matkailijat löytävät tämän ja työ siltä osin ei ole mennyt hukkaan.
Seuraavaksi poikkesimme Saimi Hoyer:n hotellille, Hotelli Punkaharju:un. Itse emäntää emme nähneet, mutta paikkana varsin viehättävä ja tuohon ajankohtaan täyteen bookattuna. Tämä voisi olla yksi paikka, jossa haluaisin joskus vielä yöpyä.
Sitten vielä piipahdus Johanna Oraksen taidenäyttelyssä ja itse taiteilijan työtilassa, joka sijaitsi aivan siinä Saimin hotellin nurkilla.
Siitä sitten paluu takaisin isäntäperheemme hoiviin. Olipa todella ihana päivä, hyvässä säässä ja leppoisissa merkeissä tutustua Savonlinnan saloihin ja siitä suuri kiitos meidän paikallisoppaallemme.
Illan tullen saimme nauttia lisää paikallisista antimista ja varmaan toistan itseäni, kun sanon, että arvostan suuresti meidän suomalaisten yritteliäisyyttä ja sitä, että asioita tehdään perinteiden mukaisesti, meidän tulisi olla näistä kaikista todella ylpeitä.
Punkaharju – Parikkala – Lappeenranta
Seuraavana aamuna suuntasimme edelleen lähemmäksi itärajaa Lappeenrantaa ja reittivalinnaksi otettiin hieno Punkaharju maisemareitti, jota suosittelen kulkemaan, mikäli tänne suunnalle eksyy. Matkalla Lappeeseen poikkesimme vielä Parikkalan Patsaspuistossa. Olipas siellä valtaisa määrä patsaita, joista osa sai kasvot jopa punastumaan. Tämä on maamerkki yhden ihmisen elämäntyöstä, jota jo itse lapsena siitä ohikulkiessamme aina ihmettelimme, joskin tuolloin ne eivät olleet vielä yleisölle vapaasti katseltavissa. En ole missään maailman kolkassa nähnyt näin paljon yhden henkilön tekemiä patsaita yhdessä paikassa. Yksi hieman vastaava oli Koh Kood:lla, jossa oli hieman samanoloisia patsaita metsän keskellä, mahtoivatkohan olla sielunveljiä tietämättään. Hienoa, että tästä pidetään nyt huolta ja ihmisvilskeestä päätellen kävijöitä riittää ja toivoa vaan sopii, että kukaan ei näihin pura kiukkuaan hävitysmielessä.
Kun Lappeenrantaan menee, kuuluu ehdottomasti syödä Vetymi ja Atomi ja niinpä hotelliin majoittumisen jälkeen laivarantaan
Sannin kiskalle syömään nuo kuuluisat piirakat ja hyvää oli.
Näköjään sisävesiteema jatkuu, sillä seuraavana meillä oli Saimaan kanavan -risteily illallisen kanssa. On siinä kivi poikineen laitettu pengerryksiin ja kaivinkoneet saaneet eräänkin motin kaivella uomaa meidän ja naapurimaamme välille ja kun ajattelee sen sitä kautta, että 1800-luvun työkalut eivät olleet ihan tätä päivää, niin hatunnosto arvoinen suoritus. Yllätyksenä tuli se, että kuinka vilkasliikenteinen tämä kanava on ja se, että osa tuosta kanavan maasta on vuokrattuna Venäjältä, jonka takia se on siinäkin tapauksesssa ainutlaatuinen.. Kävimme sitten pyörähtämässä Venäjän rajan tuntumassa, jossa raja on keskellä vesistöä. Tämä reissu varmasti on edistämässä ajatusta lähteä joskus Viipuriin risteillen, joten annetaanpa sen jäädä hautumaan. Siinä ilta vilahti todella nopeasti ja sitten olimmekin jo ihan valmiita jälleen nukkumaan, joten hotellille lomps. Yöpymispaikkana oli Hotelli Lappee.
Imatra
Seuraavan päivän suunnitelma oli vierailla Imatralla ja majapaikka vaatii erityisen maininnan: Imatran Valtionhotelli ja sieltä oli varattuna presidenttisviitti. En ollut vieraillut tuossa kyseisessä hotellissa koskaan aiemmin ja hieman jännityksellä odotin, mitä se toisi tullessaan. Pelkästään ajatus presidenttisviitistä loi arvokkuuden tunteen. Rakennus on kyllä itsessään (ainakin ulkoapäin) hulppea ja arvokkuutta huokuva, mutta.. sisällä ainakin yhteisissä tiloissa olevat kalusteet ja sisustus ja niiden järjestys oli kyllä pettymys, sillä odotukset sen osalta oli myös korkealla ja en voinut olla antamatta hotellille suoraa palautetta siitä, miten yleisilmeestä ei oltu pidetty huolta ja arvokkuus oli yhteisistä tiloista kaukana.
Itse sviitti oli hieno ja siellä oli vanhoja kalusteita kuten tuleekin olla ja yleisilme siisti ja asiallinen. Huoneisto oli kaksikerroksinen ja yläkerran seurustelutilassa istuessamme ja kuohuviiniä siemallessamme, aistimme sen, että täällä on Suomen ja muunkin maan päättäjät varmasti viettäneet aikaa keskustellen ja ilakoiden.
Illansuussa sitten suuntasimme Imatran Kosken kuohuja ihastelemaan, joka oli meille molemmille matkaajille myös uusi kokemus ja ei voi muuta kuin todeta, että on sillä vedellä valtava voima ja herättää kunnioitusta. Siitä sitten illalliselle, paikallisen matkailuinfon suositusten saattelemana Ravintola Puttenhoff:iin, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1936 ja voin itse kyllä lämpimästi myös suositella, jos joskus kurvaat Imatralle. Siitä sitten jälleen hotellille ja nukkumaan presidentillistä unta. Seuraavana päivänä paluu kotiin ja arkeen. Kaiken kaikkiaan todella onnistunut loma, suosittelen suuntaamaan kotimaanmatkoilla myös Savoon ja niin Etelä- kuin PKarjalaan.
Matkalla tuntemattomaan 