Ajatus oli jo kytenyt pitkään siitä, että voisi viettää kuukauden jossain päin maailmaa lomaillen, ilman huolen häivää. Nyt se tilaisuus tuli tarjottimelle, joskaan ei ihan siten miten sen oli alkujaan ajatellut. Tuli ns. YT-kenkää ja työvelvoite päättyi melkein samantien, joten mikäpä olisi parempi vaihtoehto lähteä tyhjentämään ajatuksia ja kuormitusta, kuin lähteä lomalle, sinne missä ajatukset siirtyvät lähes pakotetusti pois, kaiken visuaalisuuden keskellä. Enempää miettimättä tai suunnittelematta etukäteen, ostimme lentoliput Bangkokiin ja takaisin aikaväli neljä viikkoa.
Yhtenä päätöksenä oli myös se, että nyt mennään sitten reppujen kanssa, että on helpompi liikkua paikasta toiseen ja että turhaa tavaraa ei tule kannettua mukanaan. Repun sisältö sai painaa max 8 kiloa, tässä sen sisältö:
- 2 mekkoa
- 1 kengät
- pari alusvaate kertaa
- 1 yömekko
- snorkkelit
- 1 shortsit
- 2 toppia
- 2 uikkarit
- 1 rantamekko
- hamampyyhe
- hygieeniatarvikkeet
- lääkkeet
- läppäri
Eli kyse ei ollut pelkästä budjettimatkasta, vaan siitä, että aiempina kertoina Aasiaan matkatessamme olimme huomanneet kuinka hankalaa on jopa käsimatkatavaroiden kanssa liikkua, jos tarkoitus on tehdän ns. saarihyppelyjä.
Sen verran olimme matkaa suunnitelleet, että lähdetään Bangkok:sta kulkemaan etelään ja mennään muuten kuin lentämällä. Joten ei muuta kuin etsimään vaihtoehtoja, minne mennä ja ensimmäinen etappi oli Prachuap Khiri Khan. Sinne päätettiin mennä aikataulun takia linja-autolla. Lentomme tuli aikaisin aamulla Suvarnabhumi:n kentälle, josta sitten siirryttiin linja-autoasemalle, jonne oli matkaa yli 50 kilometriä. Se kertoo jo osaltaan siitä, minkä kokoinen paikka Bangkok on.
Olin ostanut liput 12Go:n kautta ja oli pieni jännitys päällä siitä, miten systeemi toimisi. Lähtö linja-autolla oli Shouthern Therminal:sta ja sinne siirryttiin sitten taksilla. Pienen hintaväännön jälkeen saimme sovittua taksikyydin ja saimme kuskiksemme vanhemman herrasmiehen, jonka kyydissä välillä kyllä hieman jopa jännitti ja jouduin sitten loppumatkan opastamaan googlen kautta, jotta osasimme oikeaan lähtöpaikkaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, saavuimme ajoissa ja löysimme sitten myös pienen etsinnän kautta tiedon mistä saamme liput ostamaamme bussiin ja mistä itse bussi lähtee.
Tässä vaiheessa olimme olleet jo vuorokauden hereillä ja alkoi uni tulla ihan väkisin, sillä kun lähtö oli Suomesta päivällä, ei pystynyt nukkumaan koneessa. Pieni aamupalatankkaus katukauppiaalta ja vähän matkaevästä kaupasta mukaan ja ei muuta kuin matkaan. Matkan piti kestää noin kolme tuntia, mutta todellisuudessa se kesti yli viisi tuntia. Ilmeisimmin aikatauluihin ei lasketa sitä, että bussi pysähtyy välillä ja käydään syömässä tai muuten vaan tauolla. Bussissa ei muita länsimaalaisia näkynyt ja paikalliset hyvin opastivat esim. silloin kun oli tarkoitus mennä syömään. Oli se varmaan kiva näky, kun molemmat meistä nuokahteli ja korahteli bussin etuosassa suu ammollaan. Ajatus oli, että bussilla matkatessa voimme katsella maisemia, mutta ne kylläkin vaihtuivat bussin liikkeelle lähdettyä unimaisemiksi.
Pääsimme ensimmäiseen kohteeseen Prachuap Khiri Khan:iin.
Matkalla tuntemattomaan 