Matkalla tuntemattomaan

Bussi jätti meidät oikeastaan keskelle ei mitään, tien varteen. Väsymys alkoi painaa enemmän kuin reput ja ongelmanratkaisijan aivot olivat kuin sitkeää liisteriä. Meidän kanssamme samaan paikkaan jäi pari saksalaista reppuilijaa ja siinä sitten yhdessä aloimme ihmettelemään, kuinka päästä enemmän ihmisten ilmoille. Matkakumppanit alkoivat latailemaan paikallista taksisovellusta ja minä aloin katselemaan ympärilleni. Lähellä oli jonkin sortin lounaspaikka, jonne menin sitten kyselemään josko heillä olisi vinkkiä siitä, miten voisimme päästä majapaikkaamme. Yhteistä kieltä ei ollut, joten kartta puhelimen kautta esille ja ja pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että meidän pitäisi päästä jotenkin kyseiseen paikkaan. Noh, kuinka ollakaan, toinen työntekijöistä riisui esiliinansa ja viittoili meidät autolle päin ja ymmärryksemme mukaan tarjosi meille kyydin, joskin hintaa vastaan. Sehän sopi kaikille ja niin pääsimme lähemmäksi ensimmäistä kohdettamme.

Matka ei onneksi ollut pitkä. Sovittiin, että jäämme kaikki samaan paikkaan, joka oli saksalaisten kumppaneidemme määränpää. Oletus oli, että siitä ei voi olla enää pitkä matka meidän majapaikkaan. Pienenä ongelmana oli se, että saamamme osoite Airbnb kautta oli aika epämäärinen ja ei valjennut, ennenkuin istahdimme ja siemailimme viilentävän oluen, joka sopivasti viilensi myös hieman väsyneiden matkaajien tunnetilaa, sillä ei ole aina täysin varmaa, että on osannut valita ihan oikeasti oikeasta paikasta, oikealle päivälle majoituksen, joka väkisinkin yritti tungetella ajatuksiin.

Pienen googlettelun ja kyselyn jälkeen löysimme kun löysimmekin majapaikkamme. Ovessa luki, että omistaja on vapaa-päivällä, vapaa-päivällä, mitä ihmettä ja siitäkös meinasi riemu syntyä, mutta jälleen joku ystävällinen paikallinen tuli ihmettelemään asiaa kanssamme (ei yhteistä kieltä) ja hetken selvittelyn ja käsimerkkien jälkeen hän puhui jollekin, joka kävi omistajan sitten paikalle ja pääsimme siten kirjautumaan sisälle. Se oli suuri helpotus ja stressi kaikkosi samantien.

Asumus sijaitsi yli 100 vuotta vanhassa puukorttelissa ja oli varsin omaperäinen. Huoneemme sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa ja ensimmäinen ajatus tuossa vaiheessa oli vaan päästä hieman lepäämään. Niin teimmekin ja seuraava havainto oli seuraavalta aamulta, olimme siinä kevyesti nukkuneet viisitoista tuntia yhteen kyytiin.

Aamutoimista selvittyämme vuokrasimme pyörät majapaikasta ja lähdimme kiertelemään pyörillä kaupunkia, jotta saamme laajemman kuvan päivän aikana, sillä ei ollut tarkoitus jäädä tänne kuin pariksi yöksi. Totuttelu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen siinä liikenteen sekamelskassa hirvitti alkuun, mutta täällä tunnuttiin ymmärtävän hyvin se, että turisti ei välttämättä ole ihan heti kartalla ja saatiin hyvin tilaa sitä tarvittaessa.

Matkalla rantabulevardilla törmäsimme paikalliseen opiskelijaryhmään ja olimme ilmeisesti heille nähtävyys, kun meitä kuvattiin ja kovasti heiluteltiin ja tervehdittiin iloisesti.

Kun olemme matkalla emme yleensä hae ensimmäisenä googlesta tai muualta tietoa nähtävyyksistä, vaan menemme tunteen mukaan ja eksymme milloin minnekin. Joten sillä asenteella täälläkin oltiin liikkeellä.

Yhden korkean kukkulan päällä näkyi iso temppeli ja ensmmäinen ajatus oli, että kapuamme sinne ja näin tehtiinkin. Koko paikka vilisi apinoita ja oli syytä olla silmät selässäkin. Nousu oli kohtuullisen vaativa siinä lämpötilassa ja jossain vaiheessa ei enää jaksanut laskea portaita. Sen verran paljon niitä oli, että useampaan kertaan joutui vetämään happea välissä. Näkymät oli hulppeat ylhäältä, mutta itse temppeli jäi näkemättä, sillä sinne ei ollut pääsyä. Apinoistakin selvittiin, mutta en ole aiemmin nähnyt heitä noin paljon yhdessä paikassa.

Temppelikipuamisen jälkeen ajatuksissa oli viilentävä uinti jossain rannalla ja pienen googlettamisen jälkeen löydettiin kivalta kuulostava ranta Lemon Pay , joka sijaitsi armeijan alueella. Pyöräily oli loisto idea, sillä kyseiselle rannalle oli kuitenkin muutama kilometri.

Toisen osapuolen menopeli oli vähän ärhäkämpi, joten tämän osalta todellakin oli syytä pitää kädet tiukasti ohjaustangossa

Ranta oli rauhallinen laguunimainen ja siellä oli tarjolla runsaasti löhöilypaikkoja puiden siimeksessä, joten se oli täydellinen paika meille juuri siinä hetkessä.

Samalla reissulla kävimme tutkailemassa rautatieaseman sijainnin ja kävimme ostamassa junaliput seuraavan päivän junaan, jonka määränpää oli Surath Thani, se oli välipysäkki jossa joudumme yöpymään ennen Samuille siirtymistä. Tämä on hyvä ottaa huomioon jos liikkuu tuolla suunnalla, että lautat eivät kulje enää klo 17.00 jälkeen.

Loppuiltapäivästä pientä kiertelyä ihastellen vanhaa puukorttelia ja siemaillen kylmää olutta. Paikka tuntui hieman uneliaalta, mutta siinä mielessä ihanalta, ettei siellä ollut valtavaa turistimäärää. Illallinen paikallisessa rantaravintolassa, joita ei siellä hurjan montaa ollutkaan. Hyvän ruan turvin nukkumatti jo kolkuttelikin, joskaan uni ei tullut ihan samoin kuin edellisenä yönä matkaväsymyksestä johtuen. Seinät oli täällä niin ohuet, että kuului erittäin hyvin, kun naapuri veteli hirsiä, noh niitä aikansa siinä kuunneltuaan varmaan liityin samaan laulukuoroon hänen kanssaan.

Seuraavana aamuna olikin sitten junamatka edessä ja tuntui jo siltä, että tämä paikka oli nähty. Yhtenä huomiona paikasta, että loikoilu- /uimarantaa ei varsinaisesti kaupungin kyljessä ole vaan rantaa reunustaa todella pitkä rantabulevardi.

Menimme juna-asemalle ajoissa ja hyvä niin, sillä juna tuli yli puolituntia etuajassa. Olin ostanut liput 2. luokkaan ja meno oli sen mukaista. Mutta yllättävintä oli se, että kun pääsimme paikoillemme, meille tuotiin lämmin ruoka ja juomaa. En tiedä olinko jotenkin lippujen oston yhteydessä onnistunut ostamaan ruatkin, mutta oli ihan positiivinen ylläri.

Junamatkustaminen oli kyllä hidasta, mutta ei se meitä haitannut olimme nyt lomalla ja näimme erilaisia maisemia matkamme aikana junasta käsin. Matka Prachuap Khiri Khanista Surat Thaniin on pituudeltaan 347 kilometriä. Juna lähti klo 14.00 ja olimme perillä noin klo 19.00 Surath Thanissa.

Shurat Thanissa yöpyminen

Koska tämä paikka oli vain ns. välipysähdys, oli ajatus majoituksesta se, että hotelli on mahdollisimman lähellä rautatieasemaa ja se on edullinen. Sillä seuraavana aamuna meillä oli lähtö kohtuu aikaisin Ko Samui:lle ja lähtö oli rautatieaseman vierestä.

Löysimmekin sellaisen majapaikan aivan rautatieaseman toiselta puolelta. Arvostelut hotellin osalta eivät olleet mairittelevat, mutta se sai riittää meille. Hintakaan ei ollut päätähuimaava eli kokonaiset 14 euroa. Tärkeintä oli, että on turvallinen olo ja kuitenkin siisti paikka mihin päänsä voi yöksi kallistaa.

Nälkä kurni suolissa ja iltapalaa käytiin syömässä paikallisessa pikaruokapaikassa. Siisti paikka ja hyvä ruoka, eli kaikki hyvin.

Sitten nukkumaan tai ainakin yrittämään nukkumista. Noh, tuli kyllä todettua, että aika fakiiri pitää olla, että siinä sängyssä nukkui, sillä kun patjan pintaa koputti, niin se kolisi eli olisi ollut sama kun olisi nukkunut lattialla. Mutta ei yksi huonosti nukuttu yö haitannut, oltiinhan lomalla.