Saavuimme kentälle aikataulussa ja sitten jälleen pieniä jännityksiä, kun piti olla täytettynä kaikenlaisia lippuja lappuja, jotka oli tosin tehnyt jo kotona ja netissä.
Tänne siis tarvitaan viisumi, jonka voit helposti hankkia netin kautta ja maksaa sen myös siellä. Tarvitset sitä täyttäessäsi passista kuvan ja henkilökuvan, jonka joudut liittämään hakemukseen. Viisumi 30 päiväksi maksoi n. 35 euroa ja suosittelen sen tekemään netissä, niin vältyt jonottamasta saapuessasi Dembasar:n kentälle. Tämän lisäksi tarvitset tulli ilmoituksen, jonka voit tehdä niinikää netissä, mutta voit tehdä sen vain pari päivää ennen kun saavut maahan ja voit sen tehdä kerralla koko matkaseurueesta. Siinä kysellään kaikenlaista, myös siitä, missä aiot asua eli hotellin nimi jne.
En tiedä miksi tuo maahantulotarkastus on aina jotenkin niin kuumottava tilanne, että saa minussa aikaan aina jonkinlaisia vatsanväänteitä. Noh, onneksi ei tarvittu kovin kauan odotella, niin pääsimme tarkastukseen ja kuinka ollakkaan olin onnistunut laittamaan omaan ilmoitukseeni passin myöntämispäivän vääräksi ja tarkastaja ensin sanoi, että pitäisi tehdä kaikki uudelleen alusta ja mennä sitten jonottamaan uudelleen, mutta näki varmaan ilmeestäni, että olin matkustanut jo vuorokauden ja sen mukanaan tuoman huokauksen. Sitten hän pyysi hieman lähemmäksi ja sanoi, että voi tehdä tällä kertaa poikkeuksen ja korjasi sen itse ja päästi meidät eteenpäin. Huoh, tarjoilin siinä jo rahaakin kun ymmärsin, että tekisi tuon korjauksen pientä korvausta vastaan, mutta torppasi tarjoamani rahan ja toivotteli hyvää lomaa. Kokonaisuudessaan tämä koko juttu kesti reilun puolentuntia ja pääsimme sitten tsekkaamaan oliko meidän sovittu kuljettaja tullut noutamaan meitä.
Edellisen kerran Balilla ollessamme menimme ensin Sanur beach:lle ja nyt ajatus mennä täysin toiselle puolelle, eikä myöskään Kutalle sen hälyisyyden ja likaisuuden vuoksi.
Siellä kuljettajamme odotti hymyillen ja tervetuloatoivotusten myötä siirryttiin autolle. Kävimme matkan varrella ostamassa paikallisen e-sim kortin Telkomselv:ltä. Koska täällä oman liittymän kautta surffailu on suolaisen hintaista, ajatus oli, että se toimisi sitten meille nettinä ja lukemani perusteella täällä kaikki toimii WhatsUp:n kautta. Pienen säätämisen jälkeen meillä oli liittymä ja sille numero ja sitä sitten harjoittelemaan, miten toimii kaksi liittymää samalla puhelimella, ensimmäiset kokemukset eivät olleet kovin kaksiset ja liitymämyyjät eivät oikein olleet osanneet säätää puhelinta toimintaan siten, että molemmat toimisi saman aikaisesti. Joten alkuun puhelut ja viestit eivät tulleet läpi minun normi liittymän kautta ollenkaan. Joten vaati pientä opiskelua miten iPhone toimii kahdella liittymällä samanaikaisesti, mutta kyllähän se sieltä löytyi, mutta varmaan taas sain pari harmaata hiusta lisää tähän pehkooni.
Kuljetus maksoi 300.000IDR eli noin 18 euroa. Tämän olisi saanut täällä halvemmallakin, mutta en halunnut lähteä säätämään väsyneenä tämän osalta yhtään enempää. Pieni totutteleminen on taas näihin paikallisiin rahoihin. Olimme vaihtaneet Suomessa pienen matkakassan ja olimme nyt miljonäärejä paikallisessa rahassa. Täällä on muuten ihan hyvä sovellus taksin tilaukseen ja se on Gojek, tämä on vähän kuin Uber ja sitä kautta voit tilata taksin ennakkoon ja maksaa sovelluksen kautta, niin ei tule epäselvyyksiä maksamisen kanssa.
Hotellimme oli sellainen budjetti valinta, jonka varasin Booking:n kautta, kun tiesimme, että emme sinne aio jäädä moneksi päiväksi. Edellisestä viisastuneena varasimme kuitenkin jo heti alkuun pari yötä, sillä vanhasta oppineena muistimme, kuinka kuutamolla olimme seuraavan päivän kun olimme saapuneet perille. Itseasiassa ennenkuin kroppa alkaa tottumaan, minulta menee siihen ainakin kolme päivää, että pääsee kaikenlaisesta pitkän lennon jälkeisestä turvotuksesta eroon.
Ensimmäinen hotellimme Seminyak:ssa oli Grandmas Plus Hotel Seminyak, joka sijaitsi rannan tuntumassa ja tästä hotellista ei kyllä ole mitään muuta erityismaintaa tarjolla. Siellä oli sänky, johon sai päänsä kallistaa ja aamiaista sai ostamalla.
Lähdimmekin sitten heti aamiaisen jälkeen hieman tutkailemaan ympäristöä sillä silmällä, jos tänne jäisi vielä muutamaksi päiväksi. Katsastus Agoda -sovelluksen kautta sopivista hotelleista ja läheltä löytyi muutama potentiaalinen vaihtoehto ja ei muuta kun hotellille katsomaan, millaisesta majapaikasta oli kyse. Samalla toki kysyimme hinnan hotellilta, mutta ylläri, ylläri hinta hotellin antamana oli huomattavasti kalliimpi kuin sovelluksen kautta otettuna. Joten varasimme hotellin sovelluksen kautta, kun olimme nähneet huoneet ja siinä oli meille majapaikka jälleen muutamaksi päiväksi. Loppupäivä sitten voitiinkin viettää rannalla löhöillen ja auringonlaskua metsästäen.
Seminyak sijaitsee Kuta Beach:n vieressä, joten ajatus siitä, että rannat olisivat siistimmät olikin ihan turha toive ja saimmekin todistaa valtavan muoviroskan määrän rannoilla lillumassa. Siltä ei voi vain yksinkertaisesti sulkea silmiään. Kaikki tämä roska on kyllä mielestäni turistien aiheuttamaa ja tällä maalla ei ole yksinkertaisesti resursseja niiden keräämiseen. Jotenkin on kyllä erittäin vaikeaa ymmärtää se, että jos jaksaa kantaa esim. juomapullot mukanaan täysinä, niin mikä ihme siinä on, ettei niitä sitten jaksa tyhjänä viedä niille tarkoitettuihin paikkoihin.
Puri Saron Seminyak Hotel olikin sitten ihan rannalla, jossa oli ihan hyvän kokoinen allasalue ja siirtyminen toiselta hotellilta tapahtui kävellen. Allasalue on meille kyllä näillä reissuilla aina aika tärkeä juttu, sitä ei aina muista varatessaan hotellia, mutta sen puuttuminen kyllä taas muistuttaa sen tärkeydestä meille.
Seminyak:ssa oli myös todella paljon erilaisia kauppoja ja tottakai, piti käydä katselemassa sisustuskauppoja ja eksyttiinkin varsinaiseen karkkikauppaan, jonka olisin voinut sellaisenaan siirtää meille Suomeen.
Pikkuhiljaa alkoi olo normalisoitua ja unirytmi siirtyä tähän aikaan, joten on aika taas alkaa katselemaan, minne täältä seuraavaksi siirrytään. Alkujaan oli suunnitelmissa, että olisimme lähteneet Balin pohjoiseen osaan, mutta koska täällä on sadekausi ja sää on ollut kohtuu epävakainen, niin hylkäsimme ajatuksen siitä, että matkaamme pohjoiseen ja vietämme päivät sadetta pidellen pohjoisessa. Joten sitten vaan googlettamaan millaisia paikkoja tässä rannikolla olisi katseltavana.
Päätimme siirtyä seuraavaksi Uluwathuun. Whatsup viesti meidän taksikuskille, joka kuskasi meidät lentokentälle ja sovittiin että hän vie meidät Uluwathuun, jonne oli reilun tunnin ajomatka.
Ps. Piti sanomani vielä tuosta sadekaudesta, että jos joku pelkää sitä, niin se on turhaa, sillä voi sataa pienen hetken ja sitten aurinko paistaa täydeltä terältä loppupäivän. Myös se on hyvä huomioida, että vaikka on pilvistä, niin aurinko nappaa ihoon kiinni todella terävästi nimim. Kokemusta on.
Matkalla tuntemattomaan 